Perjantaina oli ensimmäiset maneesitreenit maajoukkuelaisten kanssa, tällä kertaa kotikonnuilla Niihamassa. Kuuden koiran porukka saatiin kasaan. Maneesi oli sen verran pieni, että tehtiin vain yhdellä kehällä ja yksi koira kerrallaan. Aikaa oli kuitenkin sen verran, että kaksi ihan hyvää kierrosta ehti tehdä.

En muista enää liikejärjestyksiä, mutta takuttiin lähinnä eteenmenon kanssa... Tehtiin siis diagonaaliruutua. Tämä on vaan niin syvältä tämä liike. Pitäisi pystyä vaatimaan koiralta jotain kriteerien pitämistä, mutta kun ne kriteerit on ihan mahdoton määritellä :p

Luoksetulolla kuitenkin aloitettiin. Siinäkin oli vähän kaikkea. Nykimistä alussa (!), huono stoppi, valuva maahanmeno, eikä loppukaan varmaan hyvä ollut. Stoppeja pitää päästä tekemään tuollaisella pohjalla, että koira tajuaa, miten hyvin siinä voi jarruttaa. Lyhyemmällä matkalla niitä vähän tehtiinkin erikseen.

Sitten se ruutu, jossa löysi kuitenkin punaisen ruudun. Myös ruudussa oli vähän nykinyt!

Ruudun jälkeen ikuisuusaiheena kierto... Ja kiersi kerrasta! Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä! Tämä olikin tämän treenin ilonaihe :)

Juoksemisen jälkeen olin varautunut hinkkaamaan kaukoja pitkään, mutta alkoikin tehdä hyvin aika helpolla!

Toiselle kierrokselle siirrettiin ruutua ja kiertoa. Tein ensin pelkkää eteenmenoa avuilla, mutta ei pystynyt näytölläkään menemään suoraan...

Tunnarissa hetsasin lähdössä. Etsintä oli nyt huono, sahasi ja yritti maistella vääriä. Kutsuin kai paristikin pois, eikä meinannut edes totella. Lopulta vastasi korjauksiin ja teki siistimmin.

Nyt tein ensin kierron ja sitten ruudun. Kierto ok, mutta ruutu meni tappeluksi. Meni ensin tolpalle, sitten vaan kaarratti tolpan kautta, mutta olisi päätynyt ruutuun. Oli vielä "flänkkisuunta", mutta en saanut oikein millään lähtemään ympyrästä suoraan ruutuun. Lisäksi alkaa aina toistojen myötä jäädä ruudussa liian eteen. Sitäkään ei saisi hyväksyä, mutta tuntuu turhauttavalta vääntää siitä, kun treenin aihe on jotain muuta. Äh.

Ajan loputtua tehtiin vielä paikallaoloja ulkona vanhalla TamSKin kentällä. Nämä taisi olla ihan ok.

Syy kävi treenien loppupuolella maneesissa hengaamassa hetken. Se osaa kyllä olla melkoinen mielensäpahoittaja. Bongasi yhdestä treenikassista herkkuja, ja kun en päästänyt niitä syömään, vinkui lähes tauotta ja yritti vaan kassille sitkeästi aina tilaisuuden tullen :p

Luun kanssa ovat saaneet ulkoilla jo vapaana ja se on sujunut hyvin. Luu on lämmennyt yllättävänkin nopeasti leikittämään Syytä (ulkona siis) ja on hämmästyttävän kärsivällinen (Luuksi siis). Syyllä on onneksi jonkunlainen kunnioitus olemassa, eikä se härki tätiään yli ärsytyskynnyksen. Ja toistaiseksi malttaa ulkoilla myös omaan tahtiinsa, vaikka Luu juoksentelisi edellä.