Tänään valkkuryhmän treeneissä keskityttiin Luun kanssa eilisiin virheisiin. Koitettiin toistaa niitä enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi.

Alkutreenistä höntsäiltiin hetki yhtäaikaisesti. Tehtiin Luun kanssa idarin asentoja. I-S, M-I-S ja M-I-I-S. Istui melkein kaikki seisomiset, joten niitä sitten hinkattiin. Mikähän asento seuravaaksi hajoaa?

Omalla vuorolla aloitettiin seuraamisella. Heidi huuteli liikkurin käskyjä, mutta tein omaan tahtiini. Tasaantui vähän loppua kohden. Mutta alusta asti oli toki parempaa kuin kokeessa, ei mokaillut perusasentoja yms.

Sitten ruudun loppua. Siinä ei saatu karkaamista aikaiseksi, vaikka yritettiin. Tein ensin kävelyn liikkuroituna kaksi kertaa niin, että kutsuin heti liikkurin käskyn jälkeen. Kolmannella kerralla en kutsunut, mutta provosoin pään kääntelyllä ja hytkymisellä. Mutta on se vaan kiero ;) Siellä makasi kuin liimattuna.

Hyppynoudun luovutusta hetsausavulla. Maiju piteli Luuta niskanahasta, jätin kapulan sen eteen ja menin hypyn toiselle puolen kutsumaan. Hyvin piti, eikä jäänyt kertaakaan vajaaksi.

Vielä tunnari. Rivi isoilla väleillä treenikaverien jalkoihin. Luuta ehkä aavistuksen ahdisti ihmisten läheisyys ja nuuski tosi kauan neljää oikeanpuoleista. Oma oli toinen vasemmalta ja ihan Sannan jaloissa. Lopulta laajensi etsintää ja bongasi oman. Hyvin malttoi tehdä, vaikka oli selvästi vähän epämiellyttävää! Ei siis saatu virhettä aikaiseksi tässäkään...

Loppuhärdelleissä hinkattiin vielä kaukojen tekniikkaa. Pelkkää seisomisesta maahanmenoa, kun se ei onnistunut nyt läheltäkään. Vaikka hermostuin ja annoin palautettakin, maahanmeno oli Luusta vaan niin hienoa, että se oli pakko tehdä nopeasti pudoten, jolloin takajalat pompsahtavat. Nami nenässä pystyi. Kokeilin asetella Luun takajalat laudan päälle, mutta oli sekin semmoista säätöä. Pari hyvää saatiin sillä, kun olin ihan lähellä. Vähän jähmeyttä pitäisi saada (ja jotenkin ilman, että kaukojen rento asenne katoaa...). Nyt Luu tekee niitä vaihtoja niin hätäillen, ettei edes ehdi ajatella tekniikkaa. Hyvä kun ehdin sanoa "m-", kun se lähtee jo tekemään.

Lopuksi tehtiin muutamat kontaktit. Puomia jyrkistä kulmista laatikolla ja ilman, pituuden keppi apuna. Yhden loivan loikkasi, mutta kaikki jyrkät teki hyvin.

Aata laatikon kanssa. Yhden tai kaksi meni yli, muuten osui, osan paremmin tähdäten, osan enemmän säkällä. Aa näytti aluksi jo tosi hyvältä, mutta nyt en ole ihan tyytyväinen. Aassa on se haaste, että Luu osuu laatikkoon helposti säkälläkin, eli vaikka ei varsinaisesti ajattelisi ja tähtäisi, tekee silti oikein. Silloin on vaikea saada sitä tajuamaan, mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Puomilla joutuu oikeasti keskittymään osuakseen, joten ne aivottomat yritykset on simppelimpi erottaa.

Piti mennä aalle vielä puominkin kautta, mutta takerruttiin puomin alastuloon. Mulla kärvähti hermo, kun Luu tuli aina vinoon. Jos en reagoi tai jos annan uuden käskyn, se korjaa kyllä suoraksi, mutta voisi tehdä sen heti. Tätä on kuitenkin harjoiteltu ja vahvistettu aika paljon. Lisäksi kääntyi mun liikkeen mukana vinoon, jos juoksin kontaktin edestä toiselle puolen. Näitä sitten piti tehdä sen aikaa, että saatiin joku onnistumaan. Mutta ylösmenot onnistuivat joka kerta ilman laatikkoa!

Oli taas onnellisen näköinen bordercollie, kun oli saanut treenata tokoa ja vähän agiakin...! Maijun mielestä Luu näytti kyllä siltä, että se oli niiin tyytyväinen, kun oli päässyt vähän vääntämään :D Arpi silmäkulmassa sopi kuvaan oikein hyvin.