Nyt se on todistettu. Meillä on Katin kanssa perinnöllinen geenivirhe, joka estää meitä tekemästä onnistuneita viskileikkauksia ja takaakiertopersjättöjä. Ainakin. Aiheuttaa se paljon muutakin, kuten vaikeuttaa asioimista ABC-liikennemyymälöissä, mutta ei mennä siihen. Helpottavaa sinänsä, kun ainaisiin epäonnistumisiin löytyi syy. Ei tarvitse syyttää itseään.

Asiaan. Samu tuli tänään koutsaamaan keskiviikon valkkuryhmäläisiä. Rata näytti ihan kivalta:



Päästiin Nipsun kanssa kerran aalle asti, pätkissä. Lähinnä hinkutettiin välejä 1-5 ja 12-17.

Kolmoshyppy, suora putki ja kepeille meno tuottivat suunatonta tuskaa. Ensin yritin kolmoselle sitä takaakiertopersjättöä, mutta eihän se vaan onnistunut. Kati oli yrittänyt samaa Inton kanssa samalla menestyksellä. Me ei vaan kyetä. Vaihdettiin siis samoin suunnitelma putkella takaaleikkaukseksi, mutta siinä jäin sen verran jälkeen, että Nipsu ei kyennyt menemään kepeille. Kääntyi aina oikealle ja irtosi kerran hypylle 15. Se olisi ollut aika eksoottinen ratkaisu irtoavammaltakin koiralta.

Sitten kokeilin pakkovalssia kolmoselle, jotta sain mentyä koko kuvion putken "alapuolta". Valssi oli aika kökkö ja mulla oli hyppy ihan hukassa. Lisäksi sain tällä Nipsun putken sijasta pussiin. Ja samalla melkein runnoutumaan jalkoihini. Paras oli "pakkopersjättö" (öö... oliks tää nyt se japanilainen...?), mutta sittenkään ei päästy kepeille asti.

Kerran saatiin kepeille menokin onnistumaan pelkän putken kautta. Ei yritetty uudestaan, mutta kun blondi tajusi pujottelun olemassaolon, se olisi varmaan sujunut sen jälkeen ihan hyvin.

Kepeiltä puomille oli ok. Puomilla oli ekan kerran etupalkka, kun jäin taakse. Oli tosi hidas kontakti. Seuraavat tein ilman etupalkkaa. Nopeita nekään ei olleet, mutta meni empimättä loppuun asti ja aika suoraankin.

15-17 oli sitten tuskaisista tuskaisinta. Ensin menin pussin alapuolta, valssasin hypyllä 15 alemman siivekkeen kautta ja tein putkella takaaleikkauksen. Kun lopulta sain Nipsun aan sijasta putkeen, jäin niin jälkeen, ettei ollut saumoja hypylle 18. Ei hyvä siis. Sitten kokeilin persjättöä 16-17-väliin. Todettiin, että se olisi varmaan ollut tosi hyvä ja nopea ohjaus, jos sen olisi saanut tehtyä. Se vaan olisi vaatinut hyvää rytmitystä, pientä vekkiä ja kaukaa irrotusta hypylle 15, mutta geeneissä oli varmaan taas vikaa. Nipsu luki mun valssiyrityksen leikkaukseksi ja kääntyi väärään suuntaan, mä kaaduin ja muuta sellaista. Ei se vaan onnistunut.

Viimeiseksi tein systeemin pussin toista puolta ja kierrätin siivekkeen yläkautta. Tässä tuli vähän pidempi matka koiralle, mutta toisaalta hyvä linja putkeen. Olisi voinut kellottaa, jos olisi saanut sen vaihtoehtoisen ohjauksen tehtyä. Tää onnistui kerrasta ja oli jopa ihan hyvä. Tein aalle asti ja poispäinkäännöskin sujui. Hyvä kahdeksan esteen pätkä, jee.

Olipa taas harvinaisen takkuista menoa, mutta minkäs sitä geeneilleen mahtaa. Näillä mennään! Kiitos Samulle kärsivällisyydestä!