Torstai olikin melkoinen agilitypäivä, kun ohjelmassa oli iltapäiväagien ja oman koutsauksen lisäksi vielä yövuoro Mouhiksella, jossa tuurattiin taas Elliä. Kiitos Maijulle!

Kolmelta siis aloitettiin. Markella oli taas kiva rata, jossa sai kokeilla kaikennäköisiä juttuja, joita Luu ei vielä osaa. Luu oli taas aika jyräävällä asenteella liikkeellä ja varsinkin alussa se ryysi semmoisella paineella päin, ettei saatu semmoista vastaanottokäännöstä oikein onnistumaan. Tuplasylkkäri meni oikein päin, mutta melkoisella kaarrotuksella. Pimeään putkeen se osasi mennä nyt joka kerta, hyvä! Viskileikkauksen kanssa takuttiin muutama yritys, mutta se alkoi luonnistua ohjaajan ajoituksen viilaamisella. Lopussa oli vielä takaakierto-päällejuoksu-sylkkäri/leikkaus-hässäkkä, jossa säädettiin jonkun verran. Meni sekin sitten jotenkin. Vaan harjoiteltavaa piisaa... Saadaan näistä hyviä aiheita omiin ohjaustekniikkatreeneihin :)

Rimoja tuli muutama. Pistin pelin seis, jos suinkin ehdin. Aika usein en. Kerran Luu kävi näykkäämässä reidestä, mikä kertoi osaltaan vähän vääränlaisista kierroksista.

Radan loppuun mentiin vielä erikseen puomi, koska kaikki kontaktille pysähtyvät saivat suklaata :) Tai siis kontaktille pysähtyvien ohjaajat. Markekin sanoi, että ylösmeno oli hilkulla. Joo-o, seuraava projekti odottaa aloitusta.

Agiliitojen lisäksi ehdittiin vähän tokoilla. Tein pari pätkää seuraamista naapurikentällä, kun toisella mentiin agia. Ei häirinnyt.

Avoimen kaukoja jumppailtiin vapaamuotoisemmin ja virallisemmin. Hyvin!

Noutoa pituuden tikun takaa kiertäen ja vauhtipalkkaan. Piti vähän säätää kapulan paikkaa, ettei Luu pystynyt ottamaan sitä etukautta, sitten ihan hyvin... Aika voimalla se sinne kapulalle kyllä menee.

Tehtiin myös muutamat vinokepit vapaana. Aluksi oli taas hakemista, mutta kun Luu kerran muisti, miten ne mennään, se meni ne pari seuraavaakin kertaa virheittä. Lähetin sen jopa putkelta kepeille itse taakse jääden. Aika hienosti haki ja pujotteli epäröimättä loppuun, vaikka palkkasin taakse.

Tuittu höntsäili. Jotain tokojuttuja ja vähän aksaakin. Tuittu teki aivan järjettömän hienoja puomin kontakteja! Otin reilusti sivuetäisyyttä, ja pari kertaa Tuittu tuli kontaktin läpi. Kävin kerran palauttamassa sen oikeaan paikkaan ja sen jälkeen se hakeutui joka kerta oikeaan paikkaan. Sama juttu, jos jäin taakse. En muista, että Tuittu olisi ikinä mennyt ilman etupalkkaa alas asti, jos jään taakse. Nyt se ei taakseen vilkuillut. Katsellut varmaan tarpeeksi Luun treenejä...? Tai sitten se on treenaillut salaa naapurikentällä, kun on tehty Luun kanssa jotain.

Tehtiin Tuitun kanssa myös Luun treenirata, ihan matalilla rimoilla. Kaksi kertaa rata läpi ja molemmilla kerroilla mentiin putkea väärästä päästä, hyppyä väärältä puolelta yms. Mutta oli ihan kivaa :) Keppejäkin Tuittu meni muutaman kerran. Mehän ihan riehaannuttiin agilityn treenaamisesta.

Treenien jälkeen käytiin tunnin metsälenkillä ja kuudeksi palasin kouluttamaan. Erinäisten esteiden takia vain Tiina ja Kide pääsivät paikalle, joten otin omatkin koirat mukaan ja Luu sai tuurata. Rataa ei viitsitty tehdä, mutta tehtiin kontakteja puomin alastulolla. Tiina heitteli nameja. Jäin taakse, sivuun ja juoksin ohi. Ihan hyvin teki. Tehtiin myös pari kontaktilla pysymisharjoitusta aalla. Aluksi tuli jotain häröilyä, mutta kun Luu taas muisti homman nimen, en saanut sitä kontaktilta pois oikein millään. Paitsi tietty sanomalla "vapaa" ;)

Teki Luu sitten muutaman esteen helppoa pätkääkin, Tiinan kanssa. Näytti kyllä aika nopealta se meno. Ja kuulemma tuntuikin.

Jäähdyttelylenkin jälkeen kotiin, jossa ehdittiin olla melkein tunti... Sitten nokka kohti Mouhista. Tuittu sai jäädä jo nukkumaan, mutta Luu pääsi vielä menemään.

Ehdittiin tehdä rataa esteelle 12 asti, pätkissä. Luu oli lähdössä ihan kyylänä ja sain vääntää, että sain sen tulemaan kunnolla sivulle. Radalle se lähti sitten sen mukaisella asenteella, eli täysiä ja ohjauksesta välittämättä vain johonkin, tässä tapauksessa putkeen. Alussa oli kaksi rinnakkaista hyppyä, ekan takaa kutsuttiin ja toiselle piti työntää. Kun Luu lopulta meni myös sen toisen hypyn, se teki senkin ohjauksesta välittämättä, kuin tietäen itse paremmin. Kun sitten sain sen kerran reagoimaan ohjaukseen, jätettiin tämä kohta tähän ja siirryttiin putken jälkeiseen elämään.

Siellä piti aloittaa kahdella takaakierrolla, jotka tein päällejuoksuilla/twisteillä (suunnitelmana oli ensin mainittu). Olin varma, ettei niistä nyt ainakaan tule mitään, mutta Luu olikin yhtäkkiä ihan kiltti. Markokin kommentoi, että se muuttui aivan eri koiraksi. Jäi odottamaan rentona ja totteli ohjausta. Takaakierrot sujuivat kerrasta.

Seuraavaksi taisteltiin seuraavan takaakierron kanssa, johon tein niistopersjätön. Luu lähti mun takaakierto-ohjauksesta vähän laajemmalle kiertoradalle päätyen mm. putkeen ja aan alle. Tämä saatiin sujumaan, kun ohjasin hiljaa ja jouduin oikeasti keskittymään juoksulinjaani ja kropan suuntaan. Niistossa ei sinänsä mitään ongelmia.

Lopuksi ehdittiin tehdä vielä putki-hyppy-hyppy-sarjaa, jossa viimeinen taas takaakiertona. Tein sen sekä niistolla että niistopersjätöllä. Hyvin.

Juteltiin lopuksi tuosta viretilasta. Mähän huomaan jo lähdössä, koska Luu on ihan väärässä moodissa ja tuhmana. Kun se on kilttinä, se pystyy tulemaan sivullekin ihan yhdellä käskyllä, eikä kyylää ollenkaan maanisena. Pitäisi jollain saada se pois siitä väärästä tilasta ennen kuin edes lähtee radalle. Se, miten se tapahtuu, on vielä vähän mietinnän alla... Fyysinen pakote ei oikein tehoa, ruuankin kanssa on vähän niin ja näin. Pelkkiä lähtöjä treenaamalla sain sitä joskus paremmaksi, joten ne otetaan ainakin ohjelmistoon.

Ja mitä tulee radalla menemiseen, odottelen rimojen nostamisen luomaa lisääntynyttä hallittavuutta... Siihen ainakin haluan uskoa. Nyt se vauhti on välillä semmoista, että itseäkin huimaa.

Sain Markolta myös briiffauksen laatikkometodista puomin ylösmenoilla. Rimakauppaan tieni siis vie...

Treenien jälkeen tie vei lopulta takaisin kotiin. Kello oli siinä vaiheessa yli 12. Harvoin on Luukaan noin väsynyt. Normaalit iltatouhut ruuan jälkeen jäivät siihen, että Luu vinkaisi muutaman kerran turhautuneena ja kääriytyi kerälle nukkumaan.