Tokotettiin koulun pihalla ja Luu pääsi taas loistamaan älyllisellä neroudellaan parissakin liikkeessä... Pohja oli paikoin ihan siedettävä pieneen puuhasteluun. Parista kohtaa paistoi jo hiekka!

Ensin kaukoja. Jatkettiin eilistä M-S-M-teemaa. Se edistyy! Tai sitten oli ihan älytöntä sattumaa, että Luu korjasi monta kertaa huomautuksen jälkeen. Ensin tein kolme aloitusta n. viidestä metristä, jotka kaikki hyvin! :) Kun pidensin väliä seitsemään metriin, tekniikka hajosi heti ja sitä sitten vähän hinkutettiin. Mutta saatiin sekin tosiaan toimimaan.

Seuraamisesta vain hidasta. Ensin palkkasin heti liikkeellelähdöstä, kun lähti hyvin. Sitten vähän pidempää pätkää, jossa tulee levottomuutta ja painamista. Kokeilin tönätä kauemmas ja tömistellä jaloilla, joista jälkimmäisen yllätysefekti jopa vaikutti vähän.

Ruudun paikan korjailuja. Edestä lähettäen ok, sivusta tosi hyvin, takaa pienellä säädöllä. Kokonaisuudessaan ihan hyvin, kunnes päätin tehdä sen kuuluisan vielä yhden... oikeasta etukulmasta ruudun ulkopuolelta. Tämä on Luulle ylivoimainen. Talutin mooonta kertaa oikeaan paikkaan, mutta aina tömäytti häntä pystyssä siihen oikeaan etukulmaan tai jäi ainakin liian eteen. Ajatusta alkoi löytyä, kun aloin jättää sitä siihen etukulmaan ja käskin korjata siitä, mutta siltikään ei tehnyt yhtään tosi hyvää sieltä ulkopuolelta. Niistä juuri ja juuri palkattavista pari oli semmoisia, joissa kiersi ruudun etureunan kautta (päätyen kyllä oikein hyvin oikeaan paikkaan) ja loput semmoisia, joissa meni enemmän peruutellen ja arpoen. Mutta suorinta reittiä ei vaan mitenkään pystynyt keksimään...

Jääviä hämykäskyillä, kaikki asennot kerran. "Islalla" (en keksinyt siihen hätään muuta "istua" muistuttavaa...) hämmentyi, meinasi istua, mutta jäi seisomaan. Muihin ei reagoinut. Ja oikeilla käskyillä oikeat asennot, hyvä!

Loppuhuipennuksena piti mennä vain merkin kautta ruutuun, mutta Luu haikaili merkille menossa niin ankarasti ruudun perään, että treenattiin sitten merkkiä. Kun merkille korjaaminen ei tuottanut tulosta (meni sitkeästi merkistä yli), tehtiin kuuntelutreeniä. Kaukoja ollaan tehty joskus ennenkin, joten ne olivat tuttu juttu, joskin eka asento jähmeä. Luoksetulokäskyllä Luun ilme sen sijaan oli näkemisen arvoinen, hiukan pikkukoiraa ihmetytti...! Tuli kuitenkin, mutta edelleen epäuskoisesti ja ravilla. Ympäri-temppua ei sen sijaan meinannut millään pystyä tekemään merkin takana, oli pakko mennä ensin lähemmäksi auttamaan. Kyllä muka fiksu koira voi joskus vaikuttaa harvinaisen yksinkertaiselta.

Aikamme temppuiltuamme merkille meno alkoi näyttää sen verran rennolta, että annoin luvan mennä ruutuun. Ja kyllä se sitten menikin... Kirosin jo mielessäni, että nyt sitten paukkuu takarajasta yli, mutta sinne se pysähtyi, ihan täydelliseen paikkaan <3