Luu pääsi keskiviikkona päättämään agilitytauon! Leikkauksesta ehti kulua reilu neljä viikkoa ja edellisistä treeneistä vielä vähän kauemmin. Olisin ehkä pitänyt vielä pidemmän tauon, mutta toisaalta nyt saan Nipsulle joulutauon kanssa samaan syssyyn kunnon lepojakson. Itsekään en ole aksannut muutamaan viikkoon, joten olipa kiva päästä!

Tuija oli tehnyt valssiradan, ja hyvä treeni olikin. Odotin katastrofia jo neljällä ensimmäisellä esteellä, mutta mehän ihan selvittiin. Muutama rima tuli ja mun valssit nyt oli aina myöhässä, mutta Luu kulki aika kilttinä ja kääntyi tietyissä kohdissa jopa todella hyvin. Tietyissä sitten vastapainoksi valui. Huomattiin alun valsseissa, että Luu kääntyi paremmin, kun pidin rintamasuunnan sitä kohti. Jos tein valssin ajoissa valmiiksi ja lähdin menemään, se valui. Sama hommahan on esim. ihmisnuolessa. En voi vaan merkata ja mennä, koska sitten lentää. Koira pitää olla kontaktissa ja ohjaus päällä koko ajan.

Radan keskivaiheilla oli vaikea kohta, jossa ei oikein voinut kuin peruutella ja valssailla. Se tuntui niin hölmöltä, että alkoi aina naurattaa, mutta niin vaan siitäkin selvittiin ja se oli paljon se. Pituudellekin tehtiin liikkuva valssi. Kunnolla piti näyttää, mutta sitten kyllä hyppäsi oikein. Ja tässä se just kääntyi aina tosi tiukasti.

Tokan kiekan ohjasin ilman käsiä, kun se oli päivän toinen teema. Ja kyllähän se vaan pelittää, ei sille mitään voi ;) Jäätiin kyllä toistamaan lähinnä alkua, kun Luu tiputti putkea edeltävää rimaa ja jotain muuta, mutta alun valssit meni varmaan parhaiten näin.

Olipa kyllä kivaa ja ihanaa ja kaikkea! Surullisen usein nykyään kuulee ikäviä terveysuutisia tuttujen ja vähemmänkin tuttujen koirista. Silloin aina ymmärtää, miten etuoikeutettu on, että saa harrastaa terveen ja noin hienon (omakoirakehu haisee :D ) koiran kanssa. Voisi ottaa tavoitteeksi muistaa sen aina muulloinkin.