Tänään oli sitten Luun vuoro aksata. Kahta ratapätkää mentiin. Radalla oli puomikin, jota harkitsin tekeväni laatikon kanssa radan yhteydessä. Menokulmat oli kuitenkin vähän vaikeampia, joten jätettiin suosiolla väliin.

Ensimmäisellä pätkällä tuli ensin pyörimistä takaaleikkauksessa ja sitten putkeen lähetyksessä, mutta sitten saatiin mentyä se aika sujuvasti. Takaaleikkauksen jälkeen Luu lähti kaarrattamaan, kun tungin itseni hypyn ja viereisen hypyn välistä. Leijeröin sitten sen tiellä olevan hypyn, niin saatiin linjat hyvin kohdalleen. Kepeille mentiin avokulmaan. Itse pääsi vähän edelle linjaamaan, mutta hyvin Luu olisi pystynyt ryysimään kakkosväliin. Vaan ei ryysinyt, hienosti meni molemmat kaksi kertaa! Sai sitten palkan ansaitusti keppien jälkeen. Puomin jälkeen oli vielä neljä estettä, jossa putken jälkeen oli takaakierto-päällejuoksu. Ensin en ehtinyt, sitten ehdin, mutta rimat lenteli. Nää oli matalat, kun vinot hypyt on vaikeampia. Saatiin ne sitten lopulta pysymään. Muuten rimat pysyivät hyvin, ainakin yksi oli 55 cm.

Toiselle pätkälle Luu lähti turhan räyhänä. Yritin jarruttaa putkesta ja lähettää kepeille (nyt umpikulmaan), mutta Luu vähät välitti ja kiilasi vaan ohi. Palkkasin kerran jarrutuksesta, ja sen jälkeen saatiin kepeille lähetys hallitummaksi. Osui sitten ihan oikeaan väliinkin ;) Kepit jätti pari kertaa kesken. En oikein tiedä miksi, koska pujotteli sitten taas ihan hyvin loppuun, vaikka lähdin ennakoimaan valssia. Ennakoivassa valssissa tuntui vähän liitävän. Täytyy treenailla näitäkin korkeilla rimoilla, nyt siinä taisi olla 55 cm. Lopussa haki pimeän putken hyvin, mutta samassa päällejuoksulopussa muistaakseni taas jotain ongelmia.

Luu muuten kääntyi taas mutkaputkesta väärin, ihan epäloogiseen suuntaan. Marke sanoi, että se tuli putkea niin ulkosyrjää pitkin juosten, että ei varmaan pystynyt kääntymään toiseen suuntaan. Fysiikan lait tulivat vastaan. Ehkä se sitten vaan kokemuksen myötä oppii suuntaamaan juoksulinjansa...? Nytkin kääntyi seuraavalla yrityksellä oikein.

Seuraavaa ryhmää ei taaskaan näkynyt, joten jäin tekemään vielä puomia. Nostin ylösmenon minimuurinpalikan päälle. Turhan matala, mutta en jaksanut roudata muuta. Lelu oli nyt edessä. Eri kulmia, vaikeimmat vasta jotain 45 asteen luokkaa tai vähän jyrkempiä. Niissä tulee virheitä. Suorat ja loivat teki tosi hyvin! Lopuksi vielä pari toistoa koko puomilla suoralla lähestymisellä. Molemmat hyvin!

Jäi vielä kolmisen varttia lenkkiaikaa. Käytiin metsässä, jossa osa ajasta kului vattupuskissa seisoskellessa... Melkein tuli tappelu parhaista marjoista ;) Tuittu kyllä poimii ihan itsenäisesti omissa puskissaan, mutta Luun on pakko rynnätä aina samaan oksaan. Kerran piti jo sanoakin sille, kun touhu meni ihan sikailun puolelle.