Muutettiin Tuitun kanssa tänään viikoksi Pirkkalaan pitämään taloa pystyssä ja vahtimaan Oivaa ja Elvistä. Katia lainatakseni siis hoitamaan dementiaosastoa :) Pappojen kanssa on köpötelty korttelinkiertolenkkiä ja nautittu kevätauringosta. Tuittu taas on ottanut hoitaakseen talon vahtimisen - jälleen kerran rasittavissa määrin. Kerrostalokoirana pikkumusta on ihan siedettävä, räyhää harvoin soivalle ovikellolle, saattaa tuhahdella postille ja haukahtelee ihan oven takaa kuuluvat äänet tai poikkeuksellisen mekastuksen. Mutta kun reviiri laajenee omakotitaloksi ja isoksi pihaksi, ei vahtimisella ole mitään rajaa. Tiellä ei saa kulkea. Autolla ei saa ajaa ohi. Naapuri ei saa avata oveaan. Linnut eivät saa pitää ääntä. Jotta kaikki varmasti tietävät, että Tuittu on nyt täällä ja tää on niinku Tuitun mesta, pitää haukahdella tasaisin väliajoin ihan varmuuden varalta. Silleen, että vuh.... vuh.... vuh....

Olen kieltänyt, suuttunut, raivonnut, käynyt kiinni, nipottanut, pomottanut, yrittänyt hyvällä, kehunut hiljaisuudesta, teljennyt kylpyhuoneeseen, ollut reagoimatta... Silti sama vuh.... vuh..... vuh vuh vuh.... vuh... Argh. Tuittua vain treeneissä tai kisoissa nähneet kyselevät joskus, että haukkuuko se koskaan. Tervetuloa kuuntelemaan.

No, jotain iloakin siitä isosta pihasta on. Treenattiin tänään ihan pienesti tokoa! Ollaan me pitkin talveakin jotain ihan tositositosi pientä tehty, mutta niin pientä, etten ole jaksanut edes blogiin kirjata. Nyt tehtiin seuraamista, ruutua, luoksetuloa ja kaukoja. Namikippo jätettiin odottamaan terassille. Muutama kerta sitä piti käydä yrittämässä, mutta ihan nätisti huomauttamalla sain Tuitun jättämään sen rauhaan. Aluksi palkkailin pelkästä omatoimisesta sivulle tulosta ja kontaktista. Sitten seuraamista pikku pätkä muutamalla pysähdyksellä ja käännöksellä. Varsinkin pysähdyksissä epätarkkuutta, mutta ihan hyvä asenne.

Ruutua tehtiin ilman valmista palkkaa. Muutama toisto, ja joka kerta ihan oikeaan suuntaan! En käynyt ensin edes näyttämässä. Saisi mennä vähän taaemmaksi, mutta hakeutui kuitenkin keskeltä sisään, eikä käynyt kertaakaan kulmamerkeillä. Kerran jopa korjasi paikkaa paremmaksi, kun jäi ensin liian eteen, enkä reagoinut mitenkään. Vauhtia ja tarkkuutta pysähdyksiin tarvitaan, mutta silti olin oikein tyytyväinen ruudun hahmottamiseen. Jatkossa voisi taas käyttää valmista palkkaa.

Luoksetulon pysäytyksiäkin tehtiin ilman takapalkkaa, namikippo oli tosin siellä päin. Lyhyestä matkasta pysähtyi (käsimerkillä) nätisti, pitkästä valui. Tästä sitten huomautin pari kertaa ja kävin palauttamassa oikeaan paikkaan, sekä vahvistin pari kertaa namia heittämällä. Lopulta saatiin yksi ihan jees pysäytys pitkästäkin matkasta.

Kaukoja tehtiin terassin reunaa hyödyntämällä, ilman takapalkkaa. Ensin pidempi sarja, sitten yksittäisiä / parin asennon vaihtoja. Katsekontakti pysyi hyvin, välillä kävin palkkaamassa ihan siitäkin. Maahanmeno oli jostain syystä hankalaa ja jäi pari kertaa tekemättäkin. Istumaan ja seisomaan nousuissa pientä steppausta, mutta ei epävarmuutta. Asennoissa pysyminenkin oli vähän vaikeaa ja Tuittu alkoi tarjota muita asentoja. Tämä ongelma tulee esiin nimenomaan lyhyellä etäisyydellä ja usein kädestä palkkaamalla, muuten Tuittu pysyy kyllä hyvin.

Lopuksi vielä yksi liikkeestä seisominen. Kiersin taakse ja takaisin sivulle, ja hienosta paikallaan pysymisestä sitten vapautus namikipolle.