Tänään käytiin Nipsun kanssa kisaamassa Janakkalassa kolme starttia. Ei oikein kulkenut.

Minit tuomaroi Anne Savioja. Ihan semmoisia meille sopivia ratoja, paljon pyöritystä. Mutta silti ei oikein kulkenut. Aloitettiin hyppärillä. Siinä hylly ennen puoliväliä, kun Nipsu otti yhden ylimääräisen hypyn. Siinä kohdassa pyörittiin yhdellä putkella ja kahdella hypyllä niin, että siihen putkeen mentiin yhteensä kolme kertaa. Voitte kuvitella, millainen ryysis siinä kohdassa oli tutustumisessa, kun nelisenkymmentä ohjaajaa pyöri niillä samoilla esteillä... Missään vaiheessa ei ollut sen vertaa tilaa, että olisi oikeasti nähnyt, missä esteet ovat. Mulla ei ole ratoja videolla, joten arvailuksi menee, mutta ehkä sitten radalla otin jaakotuksessa askeleen hypyn suuntaan tai jotain, en tosiaan missään vaiheessa saanut siinä askelmerkkejä ihan selkärankaan. Kuvio sinänsä oli ihan simppeli. Aika monta askelta Nipsun piti eri suuntaan irrota, mutta silti en saanut pelastettua. Sain vissiin huudettua "täällä", mutta ohjaus jäätyi taas ihan täysin.

Muutenkaan en löytänyt radalla oikein rytmiä. Ei tuntunut hyvältä eikä rennolta, mutta puhdas rata kuitenkin muuten. Olen tosin tyytyväinen, että valitsin loppuun yhteen kohtaan viskileikkauksen ja se onnistui! Meille oli merkattu hyllyn aika, ja vaikkei näitä lasketa, niin tuohan se tieto luokan nopeimmasta ajasta (yhdellä ekstraesteellä) sentään jotain lohtua ;)

Ekalla agiradalla takkuisuus jatkui. Alku oli tosi huono, Nipsu tuntui ihan oudolta ja harkitsin jo keskeyttämistä. Ensin se meni linjalla olleesta muurista ohi. Siinä luultavasti vilkaisin seuraavaa estettä (sillä en nähnyt sitä hetkeä, kun lähti kaartamaan ohi), joten syytäkin löytyi, mutta oli silti vähän yllättävä. Kun jatkettiin, se meinasi mennä suoraan edessä olevasta keinusta ohi. Ei oikein lähtenyt hakemaan sitä, vaan jouduin viemään. Sen jälkeen esteet löytyivät paremmin, en tiedä mitä tuossa oikein tapahtui. Kepeille onnistuin pakkovalssaamaan, jes. Sujuvasti se ei kyllä multa mene edelleenkään. Puomilla ja aalla tein vähän liikehäriöitä, puomilla pysyi, aalta tuli takaakierto-ohjaukseen mukaan. Siihen sitten keskeytys.

Vikalle radalle löytyi jo parempi rytmi ja meininki. Tää oli ehdottomasti paras suoritus, vaikka kerran unohdin radankin! :D Ei ole varmaan koskaan tullut noin pitkää black-outtia, kamala tunne! Nipsu oli putkessa ja pyörittelin vaan päätäni ilman mitään hajua, mihin rata jatkuu. En keksinyt hypylle parempaa vaihtoehtoa, joten ohjasin ihan arvalla sille. Nipsun ollessa hypyllä muisti palautui ja sain huokaista olevani oikealla radalla. Yleensä muistan radat helposti, mutta nyt samoilla esteillä pyöriminen ja samantapaiset kuviot tekivät jostain syystä tepposet.

Rata sujui siis kivasti muuten, mutta kepeiltä sitten vitonen. Tein jyrkän päällejuoksun keppien päähän ja Nipsu sekosi vikoissa väleissä. Uudella yrityksellä onnistui kyllä. Kai mulla sitten siinäkin katse harhautui tai tuli joku rytminmuutos omassa liikkeessä...? Näitä riskimpiä keppiohjauksiakin pitäisi saada enemmän ratatreeniin. Erikseen tehtynä ne sujuvat Nipsulta oikein hyvin, mutta varsinkaan kisoissa en yleensä uskalla valita esim. tiukkoja leikkauksia, kun ei ole sitä rutiinia.

Kisojen takia Luullekin tuli TAAS treenivapaa. Että kannatti käydä, kaikki hävisivät! :D Ei vais, Nipsulla oli varsin kivaa. Eikä mullakaan nyt niin kamalaa ollut. Alan vissiin turtua siihen, ettei me mitään tulostasoa saavuteta kuitenkaan, joten hyllyjen keräily ei tunnu enää niin turhauttavalta.

Ja hei, koska tehtiin muita virheitä, ei tiputettu yhtään rimaa!