Tänään oltiin Nipsun kanssa treenaamassa kisaamista tallilla TamSKin omissa kisoissa. Tuomarina oli Asko Jokinen, joka oli tehnyt aika kivat radat. Sopivasti tekemistä, mutta ei mitään mahdotonta.

Agilityradalla aloitettiin. Mulla oli jostain syystä tosi hermostunut ja keskittymätön olo. Luulen, että se saattaa tulla tallin ahtaudesta ja metelistä, koska muistaakseni joskus ennen on siellä ollut ihan samanlaista. Koirien räksytys kaikuu hallissa ja joka puolella joku selittää jotain. Yleensä pystyn aika hyvin sulkemaan tuommoiset ulkopuolelle, mutta nyt oli vaikeampaa. Rataa en ehtinyt opetella ennen tutustumista, kun kaikkia numeroita ei näkynyt ja se oli jo mitattu. Puolet tutustumisesta taisi mennä siihen, että etsi numerokylttejä (varsinkin yhdellä putkella se oli tosi piilossa painojen takana) ja yritti opetella estejärjestystä. Ohjaussuunnitelma jäi vähän köykäiseksi. Onneksi mentiin vasta luokan lopussa.

Radallakin olin vielä vähän pihalla enkä pystynyt keskittymään kunnolla. Ehdin ajatella, että ompas nyt takkuista ym. ja jossain vaiheessa alkoi jo naurattaakin se räpeltäminen. Tuntui, että jouduin koko ajan ottamaan korjausaskeleita oikeaan suuntaan. Keppien jälkeinen pyöritys levähti pahemmin, olin tökkäämässä koiraa ties minne. Muuten ei sattunut mitään isompaa, mutta tuntui tosiaan koko ajan semmoiselta tahmealta ja tökkivältä. Niin, paitsi että positiivisena asiana pakko mainita, että tein takaaleikkauksen! Juuri semmoisessa kohdassa, jossa Nipsu jää tosi helposti jalkoihin pyörimään, mutta se onnistui! Ihanneaika oli rataprofiiliin nähden aika tiukka, ja lopulta Nipsun nolla oli ainut aikaan ehtinyt.

Agilityrata

Hyppärille sain tsempattua paremmin. Olin valinnut keppien jälkeiseen kuvioon ohjauksen vähän epämukavuusalueen puolelta, ja jotenkin semmoiseen keskittyminen auttaa asennoitumaan. Hyppäri lähtikin paremmalla draivilla ja kepeille asti meni niinkuin pitikin. Kepeillä leijeröin hypyn ja tein siihen pakkovalssin, jonka merkkaus oli myöhässä. Linja keppien jälkeen levisi siis vähän. Sitten en kuitenkaan uskaltanut tehdä persjättöä rohkeasti, vaan jäin katsomaan, tuleeko Nipsu vaikka hypyn ohi... Muurille ohjauksessa olin siis myöhässä ja siinä Nipsu valahti hakemaan jo väärää putkea. Pelastellen oikeille raiteille ja nollalla taas maaliin. Toinen voittokin tuli siitä!

Hyppyrata

Tuloksista huolimatta vähän harmitti, sillä tavoitteena kisoissa on ollut nimenomaan hyvä ja rohkea ohjaaminen. Se ei tänään ihan toteutunut, kun molemmilla radoilla oli semmoista herpaantumista. Toisaalta olen kyllä tyytyväinen siihen, että pystyttiin siitä huolimatta tekemään nollaratoja.

Tuittu oli kisoissa taas kunnon turistina, kun se hengaili meidän äidin kanssa hallissa varmaan koko agiradan ajan :) Luu joutui tyytymään lenkkeihin ja autossa istumiseen. Luulle tuli muutenkin tänään lepopäivä. Olin ajatellut meneväni tokoilemaan vielä kisojen jälkeen, mutta se sitten jäi, kun kello oli kotiin lähtiessä jo kymmenen ja maha kurni. Hämmästytti muuten taas se, miten nopeasti maksiohjaajat ehtivät jäähdytellä koiransa. Kun tulin Nipsun kanssa puolen tunnin jäähkälenkiltä, niin maksit olivat juuri hetki sitten loppuneet ja autoja ajoi jo jonossa pois hallilta... (Mutta ehkä ne kaikki asuivat alle kymmenen minuutin matkan päässä ja menivät heti kotona lenkille...?)

Palkintojen (mm. pieni Cuz Dino Luulle, jonka se saa, kun on seuraavan kerran kiltti agilitykoira) lisäksi saatiin kisoista muitakin tuliaisia. Käytin nimittäin vuoden koira -kisoista saadut lahjakortit Koiranpäiviin ja hankin niin hienot fuksianpunaiset ruutumerkit <3