...? Jos nollan lisäksi tekee päivässä viisi hyllyä, niin...?

Kisattiin siis sunnuntaina Lempäälässä. Minit ja medit vuorottelivat aamulla ja maksien startit olivat peräkkäin iltapäivällä. Tämä oli kiva, niin sai keskittyä yhteen koiraan kerrallaan. Luokat tosin taas pieniä ja radat kahdella kentällä, joten tahti oli tiukka. En istunut hetkeäkään koko päivänä.

Aamulla ekana Johannan agirata mineille. Ihan mentävä rata, mutta Nipsu lipesi heti alkumetreillä ylimääräiselle hypylle. Nipsun ratoja ei ole videolla, joten arvailuksi jää, mutta saattoi olla rintamasuunta sinne päin, vaikka rata jatkuikin ihan toiseen suuntaan. Mutta on se silti vaan aika liukas... Ja kun jonkun esteen lukitsee, ei meinaa tulla pois sitten millään. No, niitä vanhoja kieltoja ei tule enää niin helposti ;) Muuten ihan siisti rata. Puomi oli kohti tyhjää ja hidas, pysähtyi ensin askeleen liian ylös ja vapautuikin vähän huonosti. Aa hyvä ja keinullakaan ei hirveästi himmaillut. Loppusuorankin irtosi taas kivasti, nää on kyllä alkaneet toimia :)

Seuraavaksi oli Anne Viitasen hyppis. Tää oli vaikee, Annella on musta yleensä helpompia ratoja. Ahdas hyppyhässäkkä ja toisaalla taas hirvee kiire suoran putken jälkeen. Alussa sain Nipsun hyppyhässäkän läpi ilman ylimääräisiä hyppyjä, mutta se vaati vastakäännöksen. Suoran putken jälkeen tein vuosisadan pelastelut. Valssi vaihtui leikkaukseksi ja sitä rataa. Persjätölläkin Nipsu oli jo tulossa hypyn ohi, mutta jotenkin sain sen sinne ronkittua. Nauratti vaan, mutta luulin saaneeni itseni kasattua loppuun. Vaan ei mennyt kuin pari estettä, kun Nipsu taas lähti ja kävi pussinsuulla hyllyttämässä.

Viimeinen agirata oli Saviojan. Tää oli taas helpompi, paitsi aika hankala serpentiini-putken kauempi pää -kohta. Se oli vielä tosi ahdas, makseille sitä sitten väljennettiinkin. Nyt Nipsu tuntui pysyvän paremmin hanskassa ja alkuradasta muistan ihmetelleeni sen hitautta. Serpentiinissä pientä paniikkia, persjättö taas hirveellä riskillä. Mutta niin se melkein menee pikkukoiran kanssa, ei siinä ehdi katsoa, että tuleeko se. Puomilla pääsi nyt vedättämään, mutta pysähtyi silti askeleen liian ylös. On se sitkeessä. Valutin sitten alas asti, varmaan pari uutta käskyäkin piti antaa. Aikaa paloi, mutta oltiin nollalla silti toisia :) Aalla edelleen varma stoppi (nopeempi voisi toki olla) ja keinunkin tuli muistaakseni reippaasti.

Maksien kanssa aloitettiin sitten tällä samalla radalla. Tein Luun kanssa vain alun eri tavalla, vaihdoin valssin vastakääntöön ja leikkasin aalla. Olin itse tosi huono, myöhässä ja pihalla tilanteista. Luu tykitti taas alun ja lensi kakkosen kilometrin päähän. Coolisti ronkin sen vaan mukaan ja tehtiin ihan nollaa kahdeksan ensimmäistä estettä. Kepeillä katsoin, että se tunkee kakkosväliin, enkä uskaltanut liikkua yhtään. Ihmeesti korjasi kuitenkin ykköseen, mutta sitten tuli helvetinmoinen kiire persjättöön keppien jälkeen -> kiire putkelle -> kiire päällejuoksuun -> rima alas. Keinu oli hyvä, vaikka meni aika raivolla. Serpentiini meni ihan pipariksi, kun jouduin varmistelemaan päällejuoksua. Puomin kontakti myös hyvin, paitsi sitten vähän vapautui kehuista.

Sitten oli Johannan hyppis, joka oli ihan kamala! Meni fiilikset jo alkuun, jossa oli hajoamaton rengas epäsuoralla :( Valitsin alkuun ohjauksen sillä perusteella, että koira ei todennäköisesti tapa itseään. En siis uskaltanut liikkua yhtään ennen kuin Luu oli hypännyt renkaan. Kolme ekaa estettä menikin nätisti, mutta en sitten ehtinyt nelosen takaakiertoon. Pussikohtaa en saanut onnistumaan edes rataantutustumisessa, en vaan keksinyt siihen toimivaa ohjausta. Pokka ei riittänyt yrittämään niitä kahta persjättöä putkeen. (Ja ehkä ihan hyvä niin, kun meitä edeltävä rauhallisemmin etenevä koira mäjäytti itsensä sillä ohjauksella päin pussin kehikkoa.) Yritin kahta leikkausta, mutta kiilasi pussista ohi. Mutta vaikka leikkaukset olisi onnistuneet, en olisi ikinä päässyt pussin jälkeiseen takaakiertoon, joten ihan sama. Loppurata muuten ok, pituudelle jopa korjasi käskyllä, kun meinasi ensin ryysiä ohi! Vikalla putkella vaan räkytti ja ryysi, siinä sitten vielä pysäytin sen hetkeksi.

Vika rata taisi olla taas Johannan. Se oli paljon hyppistä kivempi ja mentävämpi. Paitsi nyt tietty meille taas. Ykkösrima alas, kun aloin heiluttaa niistokättä kakkosella. Pakkovalssiin vitoselle tuli kiire (piti taas vähän katsoa sitä rengasta...), mutta ehdin jotenkin. En vaan sitten päässyt siitä liikkeelle ja pussin jälkeen hylly, kun en ehtinyt. Puomilla meni nyt vinoon (mistähän tääkin aina välillä tulee...?), mutta pystyi korjaamaan käskyllä. Toinen rimakin, semmoinen, jonka tiesinkin todennäköisesti tippuvan. Loppusuora lähti hyvin, mutta ryykäisi vikasta ohi. Meinasin antaa mennä, mutta jaksoin sitten kuitenkin korjata. Olen antanut mennä ihan liian usein.

Luun radat

Aika epätoivoista menoa joka radalla, mutta pistin kuitenkin illalla uusia kisailmoja menemään.