Mikäs sen parempi alku uudelle päivälle kuin käydä treenaamassa ;) Onni on joustavat työajat ja tällä hetkellä kiireetön työprojekti.

Luu aloitti tuttuun tapaan tokoilla. Ensin seuraamista, joka tuntui nyt jostain syytä oikein hyvältä. Kiva asenne, hyvä paikka (paitsi perusasennoissa on helposti vähän edessä!) ja etupään asento. Takapää saattoi taas elää ihan omaa elämäänsä, mutta siitä mun on pakko yksin treenatessa vain olla välittämättä :D Tehtiin myös muutama seinää päin kävely, niitä pitäis treenata. Ja juoksua kans pätkä, se on ollut aika vähällä treenillä.

Sitten stoppeja kierrolla, koska niitäkin on nyt vaan pakko tehdä tällä alustalla ennen koetta. Ottaa väkisin semmoisia tasapainotuspomppuja, mutta ranteethan sillä menisi muuten nurin, kun alusta ei luista yhtään. Eli pakko vaan hyväksyä. Melkoista pakkopullaa ;)

Luoksetulon loppua seisomisesta. Pari kertaa vauhtipalkkaan ja kerran eteentuloon. Jäi inasen kauas, mutta muuten ihan hyvin.

Noutokapulan nostoja, ilman apuvälineitä! Laitoin ekalla kertaa kapulan ihan pystyyn ja kahdella seuraavalla käänsin vähän viistoon oikealle sekä lähetin inasen vasemmalta. Nosti oikein joka kerta! Ei tee semmoista selkeää kiertoa kapulan taakse, vaan iskee kyllä kapulaan aika suoraan. Nyt olen huutanut jessiä heti nostosta, joten lähtee kyllä tuomaan ilman kaartelua.

Lopuksi niitä kaukojen alkuja. Nyt tehtiin vaan muutama. Alkuvirittelyt, maahanmeno namiavulla, nami pään pitämisestä ylhäällä ja ekasta istumisesta. Ei tee näissä istumisia oikeella tekniikalla, mutta ehkä sekin sitten ajallaan. Nyt en nipota siitä, pääasia että tekee.

Sitten Luu huilimaan ja Tuittu tokoilemaan. On se vaan aika söpö :) Tehtiin ensin aika paljon seuraamista, pidempää pätkää ja seiniä päin sekä esteiden lähellä kävelyä. Hieno asenne. Noi seinät oli tosi pahoja, mutta niitä ei olla Tuitun kanssa hirveesti tehtykään.

Tuittu teki noutoa Luun kapulalla. Reippaasti jaksoi kantaa. Ehkä se on nyt helpompaakin, kun on hammaskalusto taas kunnossa. Tai siis se osa siitä, mikä on jäljellä. Ekalla varasti ihan sikana, palkkasin vauhdista (no ei voinut olla palkkaamattakaan <3). Toinen tehtiin sitten ihan sääntöjen mukaan. Luovutuksessa nousi ylös, joten sitä tehtiin vielä pari kertaa erikseen.

Luoksetuloa kokonaisena, stopeista kehut. Seisominen nyt ei ole huippu, mutta pysähtyy kumminkin. Vauhti taas ihan kiva kaikilla pätkillä.

Ja vielä kaukoja kisamaisesti sekä yksittäisinä vaihtoina. Teki taas istu-seison pitkältä matkalta väärin. Ja kun korjaa, lähtee peruuttamaan. Sen sijaan seiso-istun osasi peruuttaa sillä Katin käyttämällä peru-käskyllä, vaikkei sitä ole Tuitulle opetettukaan ;) Kääntyy siinä vaan aina vinoon. Maahan-seiso oli hyvä joka kerta ja maahanmenotkin peruutti aika kivasti. Maahan-istun teki helposti seisomisen kautta. Kaikesta sähläyksestä huolimatta asenne oli näissäkin ihana.

Tuittu oli niin tärkeänä, kun sai treenata ihan oikeasti :) Tai oikeastaan siksi, että Froliccia sateli melkoisen tiheää tahtia... Palkkailin koko ajan, mutta välillä vasta seuraavaan perusasentoon siirtymisestä.

Sitten Luun kanssa hyppytekniikan perussarjaa. Laitoin viisi hyppyä, mutta tehtiin ensin vain kolme ja sitten neljä vikaa. Nämä hyvin. Jäin itse taakse ja lelu oli kaukana edessä. Mutta heti kun tehtiin kaikki viisi, vauhti kiihtyi niin, että ne vikat piti taas loikata yhdellä hypyllä. Varmasti kaikkien hyppytekniikkasääntöjen vastaisesti en päästänyt Luuta palkalle. Uudella yrityksellä sama homma, sitten yksi toisto neljällä hypyllä. Tämän jälkeen onnistui vihdoin viidelläkin, siitä superbileet.

Nyt en siis nähnyt sivusta, miten osui väleihin. Semmoinen mutu jäi, että ajautuu varmaan joka hypyllä aina vähän pidemmälle, koska se vauhti vaan kiihtyy ja kiihtyy. Mun järjen mukaan tämä homma pitäisi siis saada toimimaan pidemmällä sarjalla, jotta Luu oikeasti tajuaisi koota itseään. Mikä on vähän niinkuin harjoituksen idea ;)

Lopuksi tehtiin vielä keppejä. Laitoin vinoilla ekat ja vikat välit vähän vinoiksi, mutta muut ihan pystyyn. Yksi kerta hihnassa, ja kun se meni tosi hyvin, pari ilman hihnaa. Namikippo oli vartioimattomana lopussa, mutta ei Luu yrittänytkään oikoa. Kun nämäkin siis menivät tosi hyvin, tehtiin kuuden pätkää oikeita suoria keppejä. Isojen koirien keppejä siis ihan ekaa kertaa :) Jotain yritystä oli (kerran Luu meni vikaa väliä lukuunottamatta oikein jne.), mutta sitten meni hermot, kun ei onnistunut. Luulla siis, ei mulla! Pari toistoa hihnassa ja sen jälkeen vielä yksi yritys vapaana. Ja se pujotteli. Ihan itse <3