Päästiin tänään treenailemaan Meirän hallille Katin ja Pian kanssa. Kiitos vielä seurasta ja vinkeistä! Luu vietti samalla 14-viikkoissynttäreitään, minkä tosin muistin vasta kotimatkalla. Niin ne viikot vierii. Ja kohta kuukaudet. Ja kohta vuodet...

Luu teki kahdessa erässä. Ensin parit luoksetulot, joissa ei mitään erikoista häröilyä, eli ihan hyvin. Sitten tehtiin yksi ruutuunlähetys niin, että Kati näytti Luulle lelua. Tämäkin hyvin. Leikkiessä häntäpallo oli taas aika kova sana... Kai mun täytyy käydä ostamassa sille kaveri. Se on kyllä käsiäni ajatellen vähän turhan pieni. Taas tuli uudet reiät molempiin käsiin.

Sitten namien kanssa seuraamista. Pää on saatu juu pystympään, mutta nyt se alkaa kallistua toiseen suuntaan :D Tätä sitten katseltiin ja kokeiltiin. Tein pätkän myös imutusta, mutta koska olen tehnyt sitä tosi vähän, olen siinä tosi huono. Käännöksissä sekä vasemmalle että oikealle Luu oli nätisti, joten ehkäpä hyödynnetään niitä.

Sitten vähäksi aikaa häkkiin vasten seinää ;) Välillä häkin seinät heiluivat, mutta pysyi se sentään paikallaan. Toinen setti aloitettiin merkillä, jonka Luu pistikin ihan ranttaliksi. Kyllä se kotona osaa, oikeesti. Luu keksi, että merkkiä voisikin koskea ja että merkkiä voisi myös noutaa. Saatiin lopulta muutama sinnepäin onnistuminenkin, mutta ei niin hyviä kuin kotona. Merkkiäkin tehtiin sitten pari toistoa lelun kanssa, ne ihan näppärästi.

SItten kaukojen vaihtoja, joita olen uskaltautunut tauon jälkeen tekemään kotonakin nyt parina päivänä. Hillitöntä sähläystä se on edelleen, mutta saan Luun sentään jo jotenkin tunnistettaviin asentoihin. Tekniikka on aika hakusessa, enkä ole osannut vielä itsekään päättää, miten lähden tekemään. M-S-M menee varmaan hissinä. I-S tuntuu kokeilujen seurauksena sujuvan etutassut paikallaan ja samaan on pientä yritystä istumisesta maahanmenossa. Mietiskelinkin kotimatkalla, että ehkä me lähdetään yrittämään kaikkia vaihtoja etutassut paikallaan. Mutta täytyy nyt vielä tunnustella, miten tuo vempula taipuu :)

Viimeiset minuutit oltiin kaikkien kanssa yhtäaikaa kentällä. Tein Luun kanssa leikkimistä, eteentuloja ja sivulletuloja. Niin kauan kun tehtiin jotain, sen keskittyminenkin pysyi minussa. Heti, jos tuli tyhjä hetki, Into vei voiton. Mutta Into onkin ihan superihku :) (Ja Luu oli hihnassa, joten ei päässyt aiheuttamaan sekasortoa.)

Treenien jälkeen vielä ammuttiin pihalla. Pialla oli pyssy ja Katilla panokset, vai miten se nyt menikään ;) Syöttelin Luulle iltaruokaa, enkä parhaalla tahdollanikaan havainnut muuta reaktiota kuin korvan aavistuksenomaisen liikahtamisen. Narupallon perässä juoksevaa Intoa Luu sen sijaan käännähti katsomaan.

Pikku lenkin jälkeen ajoin vielä Pirkkalan kautta ja nappasin Nipsun meille yökylään. En nyt sentään ihan huvin vuoksi, vaan valmiiksi huomista ajatellen, kun lähdetään Lean kanssa roudaamaan koiria Piiran käsittelyyn. Ellin epäonneksi ja Nipsun onneksi aikatauluihin tuli viime hetken muutos ja Tuitun ja Inkan lisäksi shelttiläinen pääsee ensimmäistä kertaa kopeloitavaksi. Toivottavasti rasvakerroksen alta ei löydy mitään ikävää. Tuitun tuomio jännää toki enemmän, mutta ei auta kuin odottaa, mitä tuleman pitää.