...kisattiin Nipeliuksen kanssa Takkujen kisoissa. Tuo kenttä on aina helteellä hirveä pätsi, joten kuuma oli. Nipsuun helle ei tuntunut hirveästi vaikuttavan. Vai oisko se ollut vähän hidas? ;) Multa loppui juotava vähän kesken ja nahka kärtsähti.

Katselin vähän kauhulla ykkösten tokaa rataa (joka oli kuulemma helpompi kuin ykkösten eka rata). Oli vähän eri tasoa kuin Mujusen viime viikonloppuiset. Itse asiassa vähän eri tasoa kuin monet kolmosen radat. Inhottavia linjauksia, kovasta vauhdista avokulmaa kepeille yms. Ajattelin, että tästä kun kakkosille vähän vaikeutetaan, niin mitenköhän käy. Ekan kakkosten kisan tuomaroi Virkkala ja toisen Sivonen. Eikä ne nyt niin pahoja olleetkaan. Tosin aina radat tuntuvat helpommilta, kun niihin pääsee itse tutustumaan.

Ensimmäisen radan alussa oli tosin puomi-putki-hässäkkä, joita harvemmin alemmissa luokissa näkee. Ensin mentiin putkeen, mikä oli helppo homma aloitushyppyjen jälkeen. Putkesta käytiin kiertämässä hyppy takaa ja siitä suunnattiin putkensuiden välissä olevalle puomille. Aika moni koira meni putkeen, ja vähän pelkäsin Nipsun seuraavan esimerkkiä. Ei sen kanssa ole noita erotteluja pahemmin treenattu. Katsoin kyllä, että hypyllä valssaamalla ja omalla sijoittumisella sai ihan suoran väylän puomille, kun ei vaan ryysinyt liian lähelle koiran linjaa. Mulla tuli siinä valssissa kuitenkin vähän hoppu, kun vein takaakiertoon niin varmasti, mutta puomille Nipsu kuitenkin päätyi. Jes! Kontaktit toimivat hienosti ja kaikki sujui aina loppusuoralle asti. En oikein ehtinyt edes tajuta, mitä tapahtui, mutta ilmeisesti otin ennen keppejä liikaa haltuun ja Nipsu kiepsahti aloituksessa väärälle puolelle. Keppien jälkeen olikin enää kaksi hyppyä... Nollia tuli vain yksi, ja Nipsu oli vitosella keppien korjaamisesta huolimatta toinen.

Toisella radalla ei ollut mitään pahoja killereitä. Alussa oli inhottava pyöritys, mutta Nipsu nyt kulkee niissäkin ihan hyvin. Joku rima kuulemma kolahti. Kepeille annoin nyt mennä ihan itse. Nipsu kompuroi vähän aloituksessa, mutta pystyi korjaamaan. Keppien jälkeen tein sitten vaan Tuittu-huiskaisun linjasta sivussa olleelle hypylle ja Nipsu painatti edessä olevaan putkeen. Äh, miksei voi ohjata?! Korjasin hypyn ja sain vielä rytmistä kiinni. Loppurata sujuikin taas ihan hienosti. Kaikki kontaktit edelleen just niinkuin pitää.

Tuloksista huolimatta jäi tosi hyvä fiilis. Meno ei tuntunut ollenkaan niin kaoottiselta kuin usein, vaan vaikka sainkin pistää tossua toisen eteen, tuntui, että homma pysyi koko ajan hallinnasa. Harmittaa toki, kun oli niin pienestä kiinni. Toisaalta huippua, että oli vain niin pienestä kiinni :) Kyllä tästä vielä jotain tulee :)