Tokoiltiin Maijun kanssa Härmälässä. Lähdin vähän liian myöhään, jumitin Karkuvuoren ruuhkassa ja harhailin oikeaa puistoa etsiessä. (Siellä oli muuten aika h...vetin monta puistoa!) Onneksi Maijukaan ei ollut kamalan ajoissa.

Luu aloitti.

Idari, M-I-S, palkkasin seisomisen. Istumissuora piti uusia, kun lähti ihan hulluna keulimaan mukaanotossa. Tämän jälkeen oli parempi. Asennot vissiin ihan ok.

Luoksetuloa. Ensin suora eteen. Tuli aika suoraan ja nyt ihan kivasti loppuun asti. Ei meinaakaan törmätä, mutta ei himmaillut turhaan. Sitten stoppi, maahan ja maasta vauhtipalkka. Seisominen oli huono. Lopuksi seisominen takapalkalla. Oli vähän parempi, mutta teputti silti.

Kaukot, Maiju jaloissa kiinni. Vähän ehkä väisti nyt Maijua, ei tehnyt niin täpäkästi ja kääntyili vinoon. Saatiin kaikki vaihdot silti tehtyä, pystyi lopulta tekemään maasta istumisenkin niin kuin kuuluu.

Tunnari, lelu- ja kapulahäiriöillä. Tavarat oli Maijun. Niistä ei välittänyt, mutta ei kyllä pystynyt tekemään tunnariakaan. Ekalla sääti jotain ja avasi suuta väärän kohdalla. Toi lopulta oikean. Halusin ottaa uudestaan, mutta sitten levisi taas koko homma, alkoi tuoda vääriä ja silleen. Näytti haistelevan tarkkana, mutta sitten vaan toi väärän. Koitettiin tehdä vielä normitunnari ilman häiriöitä, mutta toi väärää siinäkin... Lopetettiin, kun sai jotenkin tuotua oman. Mutta voi jeesus tän kanssa, vähän taas meinasi mennä mielenterveys. Miten tää nyt on tämmöiseksi mennyt, että leviää joissain treeneissä ihan käsiin...?

Tunnarin jälkeen pidettiin (hermo)lepotauko ja Ihme treenasi. Sitten tehtiin vielä ruutua. Merkki ok, mutta ruutuun tunkee nyt tosi taakse, takajalat rajan yli. Eikä osaa korjata. (Korjaukset onnistuu, jos vien Luun ruudun taakse, mutta liikkeen yhteydessä ei.) Pitäisi opettaa korjaukset kunnolla ja pitäisi opettaa stoppi niin, että koira oikeasti pysähtyy... Nyt steppaa ja pakittelee. Vähän hinkattiin merkki-ruutua, kunnes oli juuri ja juuri sisällä. Loppuosa erikseen, se hyvin. Nyt muisti taas tulla nätisti :)

Taas pieni tauko ja jäätiin sitten vielä keskenämme, kun Ihme lähti agitreeneihin.

Ohjatusta molempien puolien noudot. Ensin palkkaa ja hetsausta merkistä. Vasen ok, oikean nosto taas vähän lennokas, täytynee ottaa taas pullot kehiin. Luovutti kuitenkin aika suoraan.

Sitten treenattiin vielä pysähtymistä. Lähetin kiertämään puuta ja yritin pysäyttää menomatkalle. Ensin ei pysähtynyt ollenkaan, sitten silleen, kun kerkesi... Mutta sain ainakin vahvistettua stopissa pysymistä.

Koska niitä puistoja ja nurtsia riitti, tallasin Luulle vielä nurtsijäljen. Oli ehkä joku 40 metriä, ehkä vähän enemmänkin (?). Makkaraa satunnaisesti 1-3 askeleen välein. Nameja jäi, mutta taisi syödä suurimman osan. Semmoista kylkimyyrysähellystä se kyllä on... Jalat menis lujempaa kuin nenä. Mutta kovin onnellinen ja itseensä tyytyväinen oli koira loppukipolla :) (Ei kerrota sille, että yleensä pennut tekee tämmöisiä treenejä ja isot koirat treenaa metsässä semmoisia kilometrin jälkiä.)

Tuittu pääsi jämille, tietty. Sekin tietää jo jutun juonen ja kiskoi ihan tohinoissaan jälkeä kohti :) Annoin sen mennä pidemmällä hihnalla ihan nähdäkseni, mitä se tekee. Kovasti se siksakkasi ja seilasi, mutta pysyi koko ajan suunnilleen jäljellä ja löysi matkalta muutaman makkarankin. Sillekin oli tietenkin jätetty loppuun kippo, joka sitten tärkeästi lopussa avattiin.