Meitä oli Marken treeneissä tänään vain kaksi, joten ehdittiin juosta. Ja mehän juostiin! Tehtiin kahta tosi vauhdikasta rataa, semmoista kunnon LUUkutusta.

Ekan radan alku meni vääntämisen puolelle, kun Luu heittäytyi ihan siaksi ;) Se kääntyi sitkeästi alkusuoran jälkeen vasemmalle kohti puomia, jonka päässä Marke odotti lelun kanssa, vaikka rata jatkui oikealle kepeille. Tein hypylle puolivalssin ennakointia, joten teoriassa oli olemassa pieni mahdollisuus, että Luu luki ohjauksen leikkaukseksi. En vaan usko, että se siinä tapauksessa olisi kääntynyt ensin oikein ja vaihtanut hypyn jälkeen suuntaa singotakseen puomille johtavaan putkeen :D Piti ihan suuttua, mutta hermoja en silti menettänyt oikeasti. Jotenkin tuommoista ihan rehellistä sikailua on paljon helpompi kestää kuin tuhmailua ja totaalista reikäpäisyyttä. Kaikkien koirathan joskus tuommoista tekee, eikö? No, vastakäännöksellä sain sen lopulta sujumaan parhaiten, vaikka aika sitkeässä oli.

Tuon alun lisäksi ekalla radalla ei oikeastaan ongelmia ollutkaan. Puomia palkkailtiin muutama kerta, kun rata jatkui siitä viistosti vasempaan ja Luu tietty punki vinoon. Puomin jälkeen tein liikkuvan valssin muurille ja palikat pysyi joka kerta. Yhdessä kohtaa mentiin puomille 180 asteen käännöksellä putkesta. Laitoin pituuden kepin ohjuriksi ja jäin taakse käskyttämään. Ekalla kertaa vähän kompuroi, mutta muuten meni huolellisesti. Toisella kierroksella tempaistiin koko rata kerran nollanakin :) Se oli jopa ihan kisamittainen, mutta jotkut estevälit vähän pidempiä kuin sääntökirjassa ;)

Toisen radan alussa oli hyppy, muuri ja vino meno puomille. Otin ensin vastaan muurin takaa ja linjasin suoremman lähestymisen puomille. No, Luu tempaisi aika huolella mun pohjetta päin... Olin sitten vissiin lyhyimmän reitin tiellä. Uusinnalla jäin sitten suosiolla sivuun ja lähetin puomille. Nätisti se sinne sitten meni, tosin ohjuri oli taas apuna.

Toinen rata mentiin myös melkein nollana, yksi kielto tuli huolimattomasta putkeen lähetyksestä. Muuten hyvä! Oli aika siistiä, kun sai itsekin juosta ihan tosissaan! Luulla pysyi silti järki tosi hyvin mukana, ei roiskinut muuta kuin puomin ylösnousuja ;) Koko treenissä ei tippunut kuin yksi rima kerran okserilta, ja toistoja tuli paljon! Saman prosentin kun saisi kisoihin, niin väkisin tulisi ratoja ilman rimanpudotuksia.

Tein muuten yhden flipin ja ihan itte keksin kohdan, johon se luontevasti sopi. Piti mennä putkesta putkeen pitkällä välillä, jossa oli puomi ekasta putkesta ulostulolinjalla. Flippi istui tähän just eikä melkein. Kun vauhtiin pääsin, niin uskaltauduin tekemään vielä yhden persjätönkin kohtaan, jonka tein ensin valssilla. Sillä sai kivasti vedätettyä Luulle vähän lisää vauhtia ;)

Puomin kontakti oli tällä radalla tosi hyvä. Se oli kohdassa, jossa pääsi vedättämään suoraan eteen, mutta Luu ehti kontaktille ennen mua. Meni hyvin alas asti ja suoraan. Riikka vaan kommentoi, että mä hidastan vähän juoksuani alastulolla. Ilmeisesti, koska katson sitä kontaktia. Olen huomannut saman joskus kisavideoista. Joskus tajuan sen itsekin, mutta usein edes en. Tehtiin sitten yksi puomi vielä niin, että keskityin juoksemaan täysiä ohi. Hyvinhän se kontaktin silti teki. Täytyy muistaa ajatella tuota, koska helposti se oma himmailu himmaa koiraakin.

En muista, koska olisin ollut Luun kanssa menosta näin hengästynyt. En ehkä koskaan. Sen kanssa ei tarvitse juosta niin paljon kuin vaikka Nipsun, ja toisaalta harvemmin päästään menemään niin pitkiä pätkiä kerrallaan. Nyt sai ohjaajakin luukuttaa :)