Tuurattiin tänään Mouhiksella Intoa. Kati oli kuulemma ilmoittanuit Markolle, että vaikka Into ei treenaa, hullujen mustavalkoisten määrä on vakio. Värin ja iloisen hulluuden lisäksi mustavalkoisia yhdisti jopa kiltteys ;) Luu oli TAAS aika hyvä!

Rata oli 25 estettä pitkä ja päästiin taas pätkissä loppuun asti. Suurin osa virheistä meni enemmän tai vähemmän ohjauksen piikkiin. Pari rimaa tippui, rengas hajosi ja yhdestä päällejuoksusta Luu tuli muutamankin kerran ohi. Näihin kaikkiin olisi voinut ohjauksella vaikuttaa, mutta toki mitään niistä ei pitäisi tapahtua ohjauksesta huolimatta. Lisäksi Luu jätti keppejä kesken ja tuli kerran aasta sukkana läpi. Nää meni enemmän koiran piikkiin, mutta mieluummin osaamattomuuden kuin silkan tuhmuuden. Hmmm, näin lueteltuna virheiden määrä kuulostaa aika isolta, mutta silti treenifiilis jäi positiivisen puolelle.

Alussa mun piti tehdä semmoinen oikea niisto(persjättö), ja siinä piti vähän miettiä rintamasuuntaa ja muuta. Toimi sitten tosi hyvin ja Luu kääntyi siististi. Tämmöinen tuli yhteen toiseenkin kohtaan. Siinä sain hätäilyllä yhden kiellon aikaiseksi, mutta muuten ok. Luun kanssa pitäsi ehkä treenata näitäkin.

Ekan niistopersjätön jälkeen tuli poispäinkäännös hypylle ja lähetys puomin takana olevaan putkeen. Ihanan helppoa irtoavan maksin kanssa :) Tää olisi varmaan ollut Nipsun kanssa vaikeampi, vaikka varmasti ihan tehtävissä. Sitten tulikin kohta se päällejuoksu, jossa tosiaan tuli helposti hypyn ohi. Päällejuoksut ovat viime aikoina toimineet niin paljon paremmin, että ehkä ohjasinkin huolimattomasti, mutta olisi kuulemma pitänyt sellaisella ohjauksella kuitenkin hypätä.

Aa, putki ja vauhdilla renkaalle ja puomille. Renkaan hajotti kerran, kun EN KATSONUT koiraa. Enkä tosiaan edes vilkuillut, sillä en huomannut renkaan hajoamista. Huoh... Tokihan ei saisi koskaan ikinä siltikään törmätä renkaaseen, mutta voisin yrittää myös muistaa katsoa. Puomin ylösmenot hyviä joka kerta, vaikka tultiin vähän vinosta!

Kepit oli kohti nurkkaa ja aika lähellä aitaa. Itse piti jäädä vähän taakse. Luu lopetti kesken useammankin kerran, mutta kun huomautin, pystyi loput toistot menemään. Eipä ole aikoihin ollut tämmöistä ongelmaa, mutta ei ole taidettu noin ahtaissa paikoissa juuri treenata.

Lopussa oli yksi takaakierto, johon tultiin lujaa ja jonka takana oli putki. Marko oli jo lyömässä vetoa Marian koirista, että Luu on siellä putkessa, jos en tee kunnon jarrua ennen edeltävää hyppyä. Kerran sitten päästiin sinne loppuun asti, ja enhän mä mitään jarrua enää hämmennyksissäni muistanut... Mutta Luu ei vilkaissutkaan putkea, vaan teki nätisti takaakierron. Kyllä se on niin kiltti ja kuuliainen ;) Hypyltä putkeen tein back lapilla, joka toimi ihan pätevästi.

Toisella kierroksella sai yrittää nollaa kahdella yrityksellä. Eka päättyi meillä esteelle kaksi, jossa rima alas. Kun en katsonut koiraa, btw... Toisella yrityksellä päästiin sitten aalle (nro 12), josta Luu tuli ihan suoraan läpi. Ohhoh! :D Otettiin uudestaan muutaman esteen takaa ja sitten pysyi hämyt ja putkeenohjaukset. Rapatessa roiskuu ;)

Mutta olipa kivaa :) Luu on kehittynyt kyllä huimasti ja viime aikoina näitä hyviä päiviä on tullut aika isolla prosentilla. Markon mukaan Luun menon katsominen ei ole enää niin pelottavaa, mikä on siis ihan hyvä juttu :) Sen kanssa meneminen ei tunnukaan enää niin pelottavalta, mikä taas edesauttaa onnistumisia, kun uskallan ohjata rohkeammin.