Kisaturismipäivän jälkeen Luu pääsi tokoilemaan. Ihan vaan muutamaa juttua lähikentällä.

Ensin jääviä idarin tyyliin. Voi seisominen sentään! Aina joku vuorollaan... Tein järjestyksessä I-M-S. Eka palkkasin istumisen, sitten otin alusta ja palkkasin maahanmenon, sitten taas alusta ja seisom... istui! Sitten hinkattiin tovi pelkkää seisomista. Ja taas uudestaan istumisen ja maahanmenon jälkeen. Mokasi yhden istumisenkin ja ennakoi yhden pysähdyksen. Lopulta onnistui.

Muutama stoppi maalinkierrolla. Kierrätin ensin yhtä ja sitten kahta maalia. Vauhti oli hirmuinen, joten pientä steppausta tuli stopeissa, mutta pääasiassa tasajalkaa. Yritystä oli ja lähti kyllä tekemään lukkojarrutusta. Läpijuoksuja otin enemmän.

Ohjattua. Vein kapulat kisaleveydelle, mutta vain parin metrin syvyydelle merkistä (keskimmäisenkin). Ekalla lähti ihan pokalla kohti vasenta kapulaa. Näytti kuitenkin empivän, joten en sanonut mitään. Jäi kapulan viereen seisomaan. "Häh?! Eiks tää muka ollutkaan se merkki?" Uudella käskyllä merkille. Kehut, pois ja uudestaan. Toisella meni ok (kriteerinä vaan paikka, vauhdista en välitä), päästin hakemaan vasemman. Nosti edestä, muuten ihan hyvä. Sitten uudestaan merkille, taas ok, ja oikean haku. Tästä vauhtipalkka.

Sitten vein kapulat takaisin ja tehtiin vain merkkiä. Ihan hyvin, palkkasin. Ekan jälkeen kävelin ja näytin kapulat uudestaan, vähän hetsasinkin. Lähetyspaikallakin yllytin, että "Missä ne Luun kapulat on...?" Silti merkille hyvin, palkka siitä. Ihan kuin jopa skarppaisi ja tekisi paremmin, kun vaikeutetaan häiriöitä...

Lopuksi kaukojen tekniikkaa. Ensin pari palkkausta alun maahanmenoista, jotka nyt hyvin. Ensin yksi M-S-M kaukaa, se hyvin. Sitten seiso-istua, josta ei vaan tuu mitään. Kun ei pysty liimaamaan niitä tassujaan paikalleen. Nami nenässä onnistuu, mutta ei kunnolla yhtään kauempaa kuin joskus ihan tuurilla. Tiedän, että olen kyllä ollut epälooginen ja katsonut sormien läpi pientä pompsahdusta, kun se on tapahtunut paikallaan tai taaksepäin... Eli paha vaatia pitämään ihan paikallaan. Mutta kun ei tahdo onnistua edes auttamalla.

Kokeilin yksi päivä sisällä rimaa takajalkojen edessä. Sillä Luu teki hienosti astumalla taaksepäin - niin hienosti, että päätyi aina etujalkojenkin kanssa riman taakse. Mikä oli varsin mystistä, sillä en nähnyt sen takajalkojen liikkuvan. Ne vaan jotenkin liukuivat taaksepäin. Tätä voisi tietty testata Tallin kumimatolla. Olen kokeillut myös alustaa takajalkojen alla. Se voisi olla toimiva, jos löydän sopivan pienen ja luistamattoman alustan. Jos alustassa on varaa, silläkin Luu peruuttaa. Eikä näilläkään pysty sitä pompsahtelua estämään, mutta tuolla alustalla voisi saada Luun keskittymään paremmin niihin takatassuihinsa.