Eilen jatkettiin siis Nipsun kanssa. Puhti oli eilisestä aika pois ja jalkoja painoi jo ennen omaa vuoroa, joten ihan hyvä, ettei tarvinnut mennä kuin yhden koiran kanssa. Ei vais, kyllä olisi tehnyt mieli päästä Luunkin kanssa kokeilemaan.

Rata oli teknisesti helpompi kuin eilinen. Elina oli valinnut ihan meidän ryhmäämme ajatellen radan, jossa sai harjoitella valsseja ja muita "vahvuuksiamme" :D Tarkoitus oli keskittyä kokeilemaan pätkiä erilaisilla ohjauksilla ja kellottamaan parhaita vaihtoehtoja kullekin koirakolle.

Ensin piti mennä taas koko rata kisamaisesti. Elina antoi mulle vielä lisätehtävän mennä kunnon tsempillä, kuin olisi ratkaisevalla MM-kisaradalla. Ei saanut mennä tekemään pelkkää nollaa (sehän olisikin ollut ihan pala kakkua...), vaan piti repiä koirasta kaikki irti. Tämmöistä treeniä saatiin muutenkin kotiläksyksi. Pitäisi nollien sijaan tehdä treeneissäkin niitä mahdollisimman nopeita nollia ja hakea lisäpainetta esim. vedonlyönnillä. Valkkuryhmän treeneissä meillä aika usein onkin tämmöisiä, mutta itsestäni toki tuntuu, että ihan sen pelkän nollankin tekeminen on vielä aika haastavaa :D Mutta jatkamme siis näitäkin!

Radan alku menikin ihan hyvin, mutta sitten sössin keppien jälkeisen twistin, jäin vähän jälkeen ja sain Nipsun putken sijasta puomille. Korjasin putkeen ja jatkettiin loppuun asti. Paras tsemppi lässähti tähän, mutta loppurata tehtiin vielä nollana. Viimeisillä esteillä askel jo painoi, kun radalla oli kuitenkin mittaa se joku 30 estettä. Kun eilinenkin vielä tuntui jaloissa, niin tämän tempaisun jälkeen ne olivat kyllä ihan pökkylät. Yritin vaan ravistella ja venytellä ihan kevyesti, että sain jotain tuntoa takaisin... Parempi lihaskunto olisi kyllä kova sana.

Sitten tehtiin niitä pätkiä. Alkua ei enää otettu. Siihen olisi voinut kokeilla okserin leijeröintiä, mutta todettiin, että siitä tuskin Nipsun kanssa olisi mitään hyötyä. Twistiä jouduin sitten treenaamaan ;) En olekaan niitä edes pitkään aikaa tehnyt, ja koskaan tuo peruuttelu ei ole ollut vahvin osa-alueeni. Elina neuvoi tähän kiintopisteen käyttöä peruuttamisen avuksi. Tutustuessa kävellen se vielä meni, mutta radan osana ja vauhdissa ei pystynyt. Pitää harjoitella. Mulla on tosi huono koordinaatiokyky, ja tuommoiset yhtään haastavammat jutut vaativat vain paljon harjoitusta.

Seuraavassa kuviossa olin alunperin suunnitellut putkea edeltävälle hypylle viennin eri tavalla, mutta kun tutustumisessa tuli esille tuo takaaleikkauksen mahdollisuus, halusin kokeilla sitä. Pientä arpomista siinä oli, ja paljon sujuvammin menikin alkuperäisellä suunnitelmalla, eli jaakotuksella ja vedolla. Nipsu ei vilkaissutkaan ansahyppyä, kun vaan ohjasin ja MENIN. Näissä on vaan pakko uskaltaa luottaa koiraan. Elina kyllä vakuutti, että voin luottaa Nipsuun tämmöisissä.

Sitten treenattiin vähän valssia. Aloin saada sen jopa oikeaan suuntaan, mutta kertaakaan ei tullut semmoista tunnetta, että pääsisin tarpeeksi ajoissa liikkeelle. Tätä kohtaa kellotettiin kolmella eri tavalla ja paras oli valssin sijasta niisto/hypyn merkkaus. Siinä pääsin valssia paremmin liikkeelle. Leikkauksilla oli epävarmin, mutta sekin onnistui. Niitäkin pitää vaan treenata, että saadaan tarpeen vaatiessa onnistumaan, vaikkei nopein vaihtoehto olisikaan.

Puomilla piti olla alastulolla aika lähellä koiraa ja Nipsu teki kontaktin tosi huonosti. Himmaili, eikä lätkäissyt molempia tassuja kunnolla maahan. Ei jääty tätä kummemmin hinkkaamaan. Näitä mun pitäisi vaan ehtiä hinkkailla erikseen. Puomin jälkeinen kepeille vienti tehtiin ensimmäisen vaihtoehtoni lisäksi toiselta puolen niin, että tein hypylle niistopersjätön (tai siis tietty sen korvikkeen...). Tutustumisessa ajattelin, että tässä tulee huono linja kepeille, mutta pääsin sen verran hyvin eteen, että ei ollut mitään ongelmaa. Maksin kanssa olisi voinut olla haastavampi.

Keppien jälkeen Nipsu alkoi mennä aan sijasta putkeen, vaikka ekalla kierroksella meni tosi hyvin. Oli mun ohjauskin huono, mutta viimeisellä se tunki jo ihan mun jalkoja liipaten putkeen. Laitettiin sitten kerran lelu aalle, niin alkoi sujua. Tästä mentiin sitten loppu vielä kerran. Siinä ei mitään ihmeellistä. Aan kontakti oli hidas, kun otin reilusti sivuetäisyyttä. Valssi ennen putkea oli kuulemma hyvä. Jes! :D

Nyt pitää pitää viikonlopun anti mahdollisimman kirkkaana mielessä, niin päästään varmasti taas monessa asiassa eteenpäin. Mitään ihmeellistä sanottavaa Elina ei meille loppusanoina keksinyt, hyvin kuulemma menee. Sitä rytmitystä lähinnä pitää kehittää. Ja tehdä kovalla tsempillä niitä mahdollisimman nopeita nollia, pelkät nollat ei riitä treeneissäkään. Ai niin, lauantaina yhtenä kotiläksynä oli poispäinkäännös kepeiltä. Koitettiin sitä muutama kerta, mutta ei saatu oikein sujumaan. (Vika oli siis mussa.) Tämäkin tähän muistiin, kun en lauantain tekstiin huomannut laittaa.

Nyt oli kamerakin mukana, joten klik!

Tällä kertaa olin varautunut paremmin eväin ja jäin katsomaan jälkimmäisenkin ryhmän loppuun asti. Siinä samalla tein Luun kanssa puomin ylösmenoa, kuinkas muuten. Pelkkä ylösmeno muurin maksipalikan päällä. On ne vaan perseestä, mitä muutakaan siihen nyt sanoisi. Paula on treenannut Maisan kanssa laatikkoa vähemmän aikaa, ja Maisa tekee jo hyviä ylösmenoja. Sillä on kuulemma selkeästi vakiintunut rytmitys ylösmenolle. Luulla ei, se vaan roiskii menemään miten sattuu. Osuu jos osuu, ja tekee niitä osumiakin miten sattuu. Välillä näyttää, että rytmittää, mutta saattaa silti loikata yli. Ja hauskaa on... Oon tässä taas pohtinut, miten jatkaa. Yksi, mitä ainakin ajattelin tehdä, on treenata todella jyrkkiä kulmia pelkällä laatikolla. Paulan mielestä juuri ne auttoivat Maisaa hoksaamaan sitä rytmiä.

Tehtiin palikalla sitten alastulojakin. Ensin 2on 2offiin menoa naksulla ja namilla, sitten pysymistä lelun kanssa. Kerran sain Luun lähtemään kontaktilta, kun menin "ohjaamaan" siivekkeen takaakiertoa, mutta nää sillä sentään on hallussa. Sain juosta ja provosoida ihan hiki hatussa. Mun mielestä tää onkin kyllä ehdottomasti helpoin osa-alue kontaktien opettamisessa. Jos yhtä pienellä vaivalla saisi koiran menemään sinne kontaktille itsenäisesti JA täysiä, niin kyllä kelpais.

Tai puhumattakaan siitä, että saisi koiran ottamaan ylösmenokontaktin. Äh.

Ennen radan rakennusta Luu sai tehdä myös hyppynoutoa, sekä nostoja että palautuksia. Nostoissa ei vissiin ole hoksannut, että hyppynoudossakin nostoa koskevat samat säännöt. Sain sen kyllä sitten ottamaan pari ihan nätisiti takaa. Loivasti vinoista tulee tosi varmasti hypyn kautta, en muista että olisi koskaan edes meinannut tulla ohi, kop kop.

Pakko vielä lisätä yksi kuva. Todiste siitä, että Tuittu on varmaan tulossa vanhaksi. Se viihtyi treeneissä pitkän aikaa Katin sylissä. SYLISSÄ! Ja nuoli välillä kättä.