Keskiviikkona juostiin ja syötiin Dallas-pitkoa Tuitun nollavoittojen kunniaksi. Tällä kertaa voisi melkein painottaa tuota juoksua. Tero oli tehnyt tosi kivat radat, joilla todellakin sai juosta. Treeni oli siis aika luontevaa jatkoa Jarin maanantaisille.

Ratoja juostessa sai huomata, että maanantain juoksemiset painoivat vielä aika rankasti. Ei meinannut kulkea. Ekalla pätkällä oli taas asenneongelmaakin, ja kaiken lisäksi unohdin puomilta palkan. Johtuikohan sitten siitä, että Tuittu huomasi palkan puuttumisen jo alastulon alussa vai siitä, että ehkä itse käyttäydyin eri tavalla, mutta se teki kontaktin heti toooosi hitaasti.

Pujottelun jälkeen oli kohta, jossa olisi hyötynyt koiran jättämisestä. Kepit olivat kohti tyhjää, ja kun yritin ottaa etäisyyttä, Tuittu tuli kesken pois. Tätä en jäänyt hinkkaamaan, vaan vein sen sitten suosiolla loppuun asti. Kovin kauaa ei tätä pätkää ehditty hinkkaamaan, kun päästiin nollalla ja lopulta ihan hyvällä draivilla läpi. Kun sain ajoituksen ja rytmityksen paremmin kohdilleen, selvisin jotenkin kankeillakin jaloilla :)

Toisella pätkällä sekoilin heti radan alkumetreillä. Tein valssin, vaikkei pitänyt, mutta Tuittu meni ihan oikean radan. Rytmi kuitenkin katosi. Toisella yrityksellä taidettiin jo mennä sujuvasti, enkä sen jälkeen enää halunnut (/jaksanut...) ottaa mitään uudestaan. Aika takkuavaa, mutta kivaa! (Dallas-pitkokin oli ok, vaikkei toki ABC:n Dallas-pullan veroista.)