Tai Hausjärvi tai mitä näitä nyt on. Neljäs karsintakoe joka tapauksessa.

Ensin lyhyesti vikoista treeneistä ja valmistautumisesta, joka ei tällä kertaa ollut optimaalisin. Lähdin torstaina työreissulle ja palasin lauantai-iltana. Koirat olivat hoidossa nipsulassa. Jälkikäteen mietin, että Luu oli sen takia varmaan aika poikki, koska nipsulassa oleminen on semmoista sähläystä ja pallon heittelyä, eikä se varmasti lepää siellä niin kuin kotona.

Torstai-aamuna tehtiin ihan nopea treeni lähikentällä. En enää muista kunnolla, kun ei ole kirjattuna, mutta tehtiin varmaan ainakin kaukoja, idarin asentoja, luoksetulon loppua ja tunnaria.

Lauantai-iltana sitten vastaava setti. Luu ei tuntunut parhaalta, semmoinen terävyys puuttui. En saanut sitä tekemään kunnon luoksetulon stoppeja enkä menemään täpöjä merkille. Tunnarin se teki tosi hyvin ja muutenkin oikeastaan kaiken. Se jokin vain puuttui.

Aikaisin sunnuntaina lähdettiin sitten sinne Hausjärvelle. Olin ihan poikki ja taisi olla koirakin. En jaksanut enää edes jännittää, vaikka Vantaan jälkeen tästä kokeesta olikin tullut vähän paineita ja jännitin sitä etukäteen enemmän kuin muita.

Koe käytiin taas kahdessa kehässä. Pernilla Tallberg arvosteli ensin ensimmäisessä ruudun, hyppynoudon ja seuraamisen, sitten Ralf Björklund toisessa loput yksilöliikkeet. Näiden jälkeen tehtiin taas Pernillan kehässä paikallaolot. Meidän arpaonni jatkui samanlaisena ja oltiin taas ihan loppupäässä, numerolla 30. Nyt ei sentään ihan viimeisinä. Mutta mikä käsittämättömintä, oltiin taas Katin kanssa peräkkäin! Millä todennäköisyydellä sitä osuu kahdessa peräkkäisessä n. 40 koiran kokeessa peräkkäisille paikoille siskonsa kanssa? Sanokaapa se!

Luu tuntui viritellessä edelleen samalta kuin lauantain treeneissä. En osannut sitä edes oikein kuvailla, mutta ei vaan parhaalta. Ja näkyi se sitten kehässäkin. Suorituksena tämä oli karsinnoistamme ehdottomasti huonoin, myös tuloksellisesti, muttta erityisesti viretilan suhteen.

Saatiin taas kirjalliset arvostelut, ne tässä kursiivilla:

Ruutu 7 - Kohtuullinen merkki, ruudussa pysähtyi liian eteen. Meni maahan vasta toisella käskyllä! Into meni vasta kolmannella. Epäiltiin, että hallin kaiku tai jokin vaikutti asiaan, koska kumpikaan koira ei ikinä jätä menemättä maahan. Oli syy mikä tahansa, niin kallis virhe.

Vähän ennakoi ruutua, 2 x maahankäsky

Hyppynouto 8 - Kyyläsi alussa aivan hulluna, en saanut kunnolla sivulle. Tosi nihkeä palautus.

Vino lähtöasento, voisi mennä suorempaan kapulalle.

Seuraaminen 8 - Epätarkkuuksia muutamassa perusasennossa ja käännöksessä, itse seuraaminen tuntui kivalta.

Kontakti välillä katoaa. Käännökset, varsinkin vas. voisi olla parempi.

(Tauko)

Kaukot 9 - Valahti maahan ihan vinoon toinen tassu mutkalla ja pisti pään maahan :( Näitä on todellakin aikoinaan hinkattu, eikä Luu ole tehnytkään tätä pitkään aikaan. Positiivista, että pystyi silti tekemään kaikki vaihdot. Järjestys oli S-I-S-M-I-M. Seiso-istua ei edes yrittänyt tehdä kunnolla, muut siedettäviä.

Menee vinosti maahan.

Ohjattu 9 - Tässä ei mitään ihmeellistä, ihan omantasoinen suoritus.

Vartaloapu. (Ilmeisesti kapulalle lähetyksessä, taisin keskikapulatraumoissani nojata oikealle...)

Idari 9,5 - Tämäkin ihan hyvin, kunhan päästiin liikkeen aloitukseen. Järkkä S-M-I.

Luoksetulo 9 - Tässäkin laittoi jätössä pään maahan! Sama juttu kuin kaukoissa, todellakin pitäisi tietää, että ei saa niin tehdä. Seisominen todella huono.

Seisominen vähän pitkäksi.

Tunnari 7,5 - Nyt olen varma, että tämä on niin viretilaongelma. Meni hyvin kapuloille ja näytti haistelevan tarkasti, mutta ei vaan muka löytänyt. Tarkisteli ikuisuuden. Palautus huono.

Siirtelee, vino edessä. Joutuu etsimään aika kauan ennen kuin löytää oman.

(Tauko. Aika pitkä, olisi pitänyt viedä Luu välillä autoon, mutta pidin sen hallissa odottelemassa.)

Istuminen 9 - Oli kuulemma siirrellyt painoa tassulta toiselle. Väsymys?

Heijaa.

Paikkamakuu 10 - Tässäkin taannuttiin vanhaan ja Luu valahti vinoon tassu mutkalla. Pysyi kuitenkin siinä ja kykeni jopa nousemaan.

Pisteitä kertyi 273. 1-tulokseen karsintakisassa pitäisi toki olla tyytyväinen, mutta koska tekeminen tuntui huonolta, niin se ei kamalasti lämmitä. Jos saisi valita, ottaisin mieluummin hyvän vireen ja jonkun ison työtapaturmavirheen ja huonommat pisteet. Loppujen lopuksi on kuitenkin sama, saatiinko 273 vai 173 pistettä, joukkuepaikka meni joka tapauksessa siinä. Se nyt ei isosti harmita, koska ei ollut alunperinkään tavoitteena :)

Kiitos videosta Marille!

Pakko sanoa, että ei ole kyllä helppoa sukua nämä tyypit. Kyllä siellä äippä ja velipoikakin pitivät ansiokkaasti mainetta yllä... :D

Kokonaisuudessaan olen karsintoihin tyytyväinen. Saatiin sitä arvokasta kokemusta ja nähtiin, mitä asioita pitää parantaa. Edelleenkään en hallitse tuota viretilan säätelyä, mutta eiköhän siitäkin opita koko ajan lisää. Kannustavaa oli huomata, että voidaan kisata tuolla tasolla ihan tosissamme. Toivottavasti varsinkin tulevina vuosina! ;)