Lauantaina olikin taas sellainen pikku päiväpuhde hallilla. Kymmenen aikaan lenkille ja kotona oltiin takaisin heti neljän jälkeen.

Ensin tokoiltiin Maijun kanssa. Luu teki kisamaista kehähäiriöillä. Mokaili ihan huolella, juuri mikään ei mennyt hyvin. Olen tehnyt taas liikaa tekniikkaa (ja tuntuu, että ihan turhaan...) ja palkannut liikaa, joten kokonaisuuksissa lähtee lapasesta. Nyt tajusin, että meidän on vaan ihan pakko työstää näitä.

Valitsin liikkeet, mutta Maiju sai päättää järkän. Mentiin aakkosjärjestyksellä.

Kaukot. Vähän jähmeä, mutta teknisesti ok. Palkkasin hopin.

Luoksetulossa eka stoppi oli luokaton. Uusin ja uusinnalla vartaloavulla ok.

Kiertonouto oli rakennettu viistoon. Luu vaan lähti ja haahuili johonkin kohti yhtä hämymerkkiä ja ruutua. Mutta ei siis yhtään katsonut, mihin sinkoaa, äh! Uusinnalla tämä ok.

Ohjattukin oli vinoon, haettava oikea kapula aan takana piilossa. Meni merkille vähän flänkillä, lähti ehkä ensin inasen väärään suuntaan. Kääntyi ensin oikeaan, mutta korjasi keskelle, kun ei heti nähnyt kapulaa. Uusinnalla malttoi sitten jatkaa kaarta.

Ruudun löysi kyllä heti, mutta meni vaan tosi huonosti, kun ei ollut mitään ohjureita :/ Ei korjaantunut, joten laitoin lopulta verkot.

Viimeiseksi tunnari, joka oli sentään ihan ok.

Tulipa turhautunut ja epätoivoinen olo, mutta ei kai tässä auta kuin kääriä taas hihoja. Mietittiin jo vähän suunnitelmia näihin treeneihin. Se vaiva pitää nyt vaan jaksaa nähdä, että kehä ei saa ikinä olla Luulle liian helppo. Se ei vaan saa onnistua puolivaloilla!

Ihmeen jälkeen tehtiin ruutua vielä lisää, mutta ei se siitä parantunut. Verkoilla menee vaan verkkoja, joten tästä ei ole kyllä ollut ruutuunmenoon mitään apua. Toimiva juttu toki treeneissä, joissa haluan keskittyä johonkin muuhun kuin siitä vääntämiseen. Tuli jo fiilis, että ehkä vaan annan olla ja tyydyn siihen, että se päätyy oikeaan paikkaan, vaikka sitten päätyykin sinne semmoista ärsyttävää sivuluisua.

Syylle ei jäänyt paljon aikaa, mutta käytettiin se lähinnä käy siihen -painiin ;) Alkuun pysyi paremmin, mutta sitten alkoi nousta ja nousi aina vaan helpommin. Lopulta tehtiin sitten niin, että Maiju kävi palauttamassa. Vaikka itse palauttaisin ikävämpäänkin sävyyn, niin Syykin taitaa olla näitä All publicity is good publicity -tyyppejä. Nyt ainakin saattoi ehkä vähän luovuttaa, kun ei saanut minua nousemalla luokseen, vaan Maiju hoiti likaisen työn :)

Sitten tehtiin vielä vähän kontaktihäiriöitä perusasennossa. Tähänkin on ollut vaikea saada kestoa, koska Syy alkaa aina tarjota maahanmenoa tai jotain, kun on ollut hetken tekemättä mitään. Juu, maltti ei ole hyveensä ja kärsivällisyys on kärpäsen luokkaa.

Sitten alkoikin agilitytuomarikurssilaisten koe, johon menin Nipsun kanssa demokoirakoksi. Todella hyvä treeni! Saatiin tehdä sama rata kolme kertaa käytännössä ihan kisamaisissa olosuhteissa.

Tarkoituksena oli tietty treenata puomia, mutta pitkässä radassa riitti muutenkin tehtävää. Lähinnä alun aa-putki-kohta tuotti haasteita ja onnistui suunnitellusti vasta sillä kolmannella yrityksellä. Ekalla Nipsu sujahti putkeen. Tokalla sain sen aalle, mutta myöhästyin jatkosta (seivasin kyllä leikkauksella). Kolmannella runnoin sitten sen suunnittelemani persjätön aan jälkeen, vaikka jalat painoivat jo ja selkäkin oli venähtänyt edellisellä vedolla :D

Keinulta Nipsu varasti joka kerta :p Himmasi vähän liian aikaisin ja sitten hyppäsi pois. Eka meni vähän ohi, kahdella muulla pistin sen alastulolle takaisin.

Ja se puomi. Ekalla radalla pysäytin. Pysähtyi, mutta hidasteli jonkun verran. Tokalla päätin sitten juoksuttaa ja lujaa juoksikin. Ei mitään hajua osuiko. Kolmannella taas pysäytys, ja edellisestä juoksutuksesta huolimatta muisti taas pysähtyä :) Seuraavia kisoja odotellessa...

Ehdin tehdä Syyllä pikaisesti vielä lisää yhdessä välissä.

Tehtiin ensin taas leikkiä ja seuraamista. Lisäksi noutojuttuja.

Tai ihan aluksi Syy pölli kapulan ja juoksi sen kanssa ympäri kenttää samalla muristen... Näin juuri :D