Luu aloitti tänään agikisauransa :D Käytiin Meirän hallilla epiksissä, jossa pääsi myös menemään ilman rimoja supermöllien kanssa. Rata koostui siis rimattomista hypyistä ja kahdesta putkesta, mittaa sillä oli huimat kymmenen estettä. Suoraviivaisuus vähän hirvitti ja loppusuoran suhteen olin aika luovuttanut jo etukäteen. Katsoin, että putken jälkeen pitäisi vähän tökkäistä loppusuoran ekalle hypylle, ettei koira tule siitä ohi, jolloin jää auttamatta jälkeen. Ja Luu kun ei osaa vielä irrota niin hyvin, että osaisi edetä monta estettä suoraan mun kömpiessäni takana, niin sehän kiilasi viimeisistä hypyistä ohi. Koitin ottaa vielä koko lopun uudestaan niin, etten varmistellut sitä yhtä hyppyä. Jäin silti liian pitkäksi aikaa uneksimaan, mutta päästiin sentään yksi hyppy pidemmälle ;)

Mutta alkurata, ekat seitsemän estettä, sujui ihan hyvin! Luu pysyi nätisti lähdössä (muistuttelin sitä kyllä viereisellä kentällä juuri ennen), kääntyi kiltisti valssilla ja ampui oikeaan päähän putkea. Putkella sain komean etumatkan, kun Luu jäi hetkeksi putkesta tultuaan ihmettelemään, että mihis nyt. Kahden hypyn suora sujui siis vedättämällä ja siitä loppusuoraa edeltävälle putkelle. Luu oli muutenkin oikein kiltti. Murisi kyllä aika hurjana ekaan putkeen mennessään, mutta tuossa loppusähläyksessä sillä ei yhtään naksahtanut eikä harkinnutkaan mun kimppuun käymistä tai muuta :) Kiltti ja söpö <3

Luun puoliminuuttinen supermöllinä

Nipsun kanssa mentiin kilpailevien rata. Ajatuksena oli lähinnä saada hyvät kontaktit ilman turhia varmisteluja. Siinä mielessä meni ihan hyvin. Puomilla tein persjätön ja vapautin liikkeessä. Aalla otin vähän sivuetäisyyttä, mutta Nipsu meni ihan reippaasti alas asti. Muuten homma levisi ihan käsiin jo alussa, kun päästin Nipsun väärään päähän putkea. Tein vielä valssin sijasta jaakotuksen, kun ajattelin sillä saavani sen paremmin oikeaan päähän... Koko loppuradan oli jotenkin rytmi ja kartta ihan hukassa. Jotain hyllyjä ja kieltoja sieltä taisi tulla, en oikein muista :D Ai niin, yhteen takaakiertoon tein niistopersjätön (sillä yhden käden systeemillä) ja se meni ihan hyvin. Epikset olisivat kyllä hyvä paikka testailla noita mulle vaikeampia ohjauksia :)

Matkalla porukoille käväisin yhdellä koulun kentällä tokoilemassa.

Ensin muisteltiin merkkiä, joka onkin aika totaalisen hukassa. Luu keilaili sitä, jäi liian eteen, tarjoili maahanmenoa yms. Tein muutaman kerran viemällä pallon merkin taakse. Niissäkin tarvittiin pari toistoa, että Luu tajusi siellä olevan palkan ;) No, Into ei ole kohta kolmessa vuodessa oppinut, että ruudussa voi olla lelu, että sattuuhan sitä paremmissakin piireissä.

Sitten alokkaan liikkeistä seuraamista, maahanmeno, luoksetulo ja seisominen kokonaisina ilman välipalkkaa. Seuraaminen olisi voinut olla parempaa, mutta niinhän se aina. Maahanmeno hyvin. Luoksetulo muuten hyvä, mutta siirtyi sivulle vasta toisella käskyllä. Näitä pitää muistaa treenata! Seisomisessa meni sitten maahan. Annoin heti palautetta ja uusinnalla hyvin. Onneksi pystyy tekemään huomauttamisen jälkeen, eikä ala laota entistä pahemmin maihin :) Onnistuneen seisomisen jälkeen sitten palkka, jonka kanssa sai hillua tovin.

Luoksetulon stoppeja tolpankierrolla. Teki varmaan ekaa kertaa lukkojarrutuksen pelkällä suullisella käskyllä! :) Mutta heti kun pidensin vähän välimatkaa, alkoi lipsua. Pidemmällä (mutta edelleen kovin lyhyellä) matkalla sitten vielä yksi stoppi vartaloavulla, se hyvin. Mutta ihan kuin näissäkin olisi pientä edistymistä havaittamissa, jei.

Ruutua. Ensin odotin, että bongaisi ruudun ihan vapaana hilluessaan, mutta tarjoili kaikkea muuta ja kierteli asioita. Kävelin itse vähän ruutua kohti, niin alkoi löytyä. Mutta oikeaan paikkaan ei nyt pystynyt menemään millään. Tästä ei palkkaa. Tein seuraavan näyttönä. Meni vähän takarajan yli, mutta palkkasin, kun ongelma on ollut ihan päinvastainen.

Sitten tehtiin reilun parin minuutin paikkamakuu. Kaksi kertaa nosti päätään, mutta sain korjaamaan pelkällä huutelulla. Kerran siirsi pienesti kuonoaan. Silmät ja korvat heiluivat, mutta muuten oli ihan rauhassa.

Lopuksi treenattiin kontakteja. Kentän laidalla oli joku vanha bussikatos (?), jonka jalustaa vasten nojasi joku puinen lava. Ihan passeli kontaktiksi. Tein sekä lähetyksiä, vastaanottoja että vierellä juoksemista. Yritin pitää itselläni asenteen, että en jarruta, vaan usutan Luuta. Aika monta se veti läpi, mutta sitten otin vaan uudestaan. Teki hienojakin :)

Ehkä siitä vielä jotain päivänä tulee kunnon mölli ja jonain ihan oikea agilitykoira!