...meitä pitelevät aina vain paukkuvat pakkaset ja opiskelukiireet (joita välttelen parhaani mukaan...). Meille ei kuulu juurikaan mitään uutta eikä varsinkaan ihmeellistä. Musta tuntuu, että Luu ei edes kasva.

Luu on tullut aitauksestaan läpi muutamaan kertaan. Torstaina se oli tehnyt sen työpäiväni aikana. Kotiin tullessa löysin kaksi tyytyväisen oloista koiraa, yhdet pissat lattialta (parvekkeen oven edestä, jossa on usein sanomalehti!) ja osittain levitetyn treenirepun. Ei muuta! Tänään vahvistin silti liitoksia ja tällä kertaa aitaus oli pysynyt kiinni, mutta liikkunut pari metriä. Vaihtelu virkistää pientä bordercollieta.

Luu on oppinut myös hyppäämään sängylle/sohvalle (jotka ovat tässä tapauksessa yksi ja sama asia). Se myös hyppii sinne, vaikka asia on ilmoitettu kielletyksi aika tiukkaankin sävyyn. Hmmph.

Painit Tuitun kanssa jatkuvat, mutta nyt olen alkanut jo rajoittaa niitä. Se tosin onnistuu yleensä vain ottamalla Luu syliin rauhoittumaan. Molemmat ovat niin innoissaan toistensa kimpussa, että vaikka toisen saisikin lopettamaan, toista ei, ja jos jotenkin saa senkin, toinen ehtii innostua uudestaan. Tuitusta on tullut oikein pahimman luokan härnääjä! Se vie jatkuvasti lelujaan vingutettavaksi Luun nenän eteen, eikä luovuta ennen kuin saa leikit aikaiseksi. Onneksi tuo telmiminen on semmoista suht rauhallista nuhjaamista toisen maatessa lattialla, hammaspainia tai lelun kiskomista, eikä meno ole ainakaan toistaiseksi yltynyt ihan holtittomaksi. Tuittu on kyllä ihana nähdä noin pirteänä ja leikkisänä :) Luun tulon jälkeen se on hereillä ja touhuaa paljon enemmän ollen nyt kuitenkin jo ihan rento ja lunki. Tälläkin hetkellä se repii koirien lelukoppaa kuin pahinkin riiviöpentu (=Luu)! (Olin muutenkin aikeissa hankkia uuden.) Jos koirien välit vaan pysyvät hyvinä Luun aikuistuessakin, koirakaverin tulo on kyllä ollut loistojuttu Tuitunkin kannalta <3

Hihnassa lenkkeily molempien kanssa on vielä vähän rasittavaa, mutta alkaa sujua sinne päin. Välillä palaa kyllä käämit molempiin, kun Luu sinkoilee mihin sattuu ja Tuittu jumittaa vastakkaiseen suuntaan. Aika usein päästänkin Luun tuossa lähipusikossa irti, niin kaikilla on kivempaa. Pitäisi kyllä ehkä hommata Luulle valjaat, kun hirvittää sen sinkoilu panta kaulassa. Jos jollain on ylimääräisenä pikkukoiran valjaita, niin otetaan lainaan mielellään! Olen kyllä harkinnut ihan ostamistakin. Kati jo ilmoittikin halukkuutensa niiden lainaamiseen sitten omalle seuraavalle pennulleen ;) Nythän Luulla on lainassa Inton pentupanta!

Eteisen treenimatolla on tehty vakisetin lisäksi pyykkikopan kiertoa, "merkkiä" ja jumppa-alustaa ihan huvin ja urheilun (ne syvät lihakset!) vuoksi. En muista, olenko kirjoittanut kiertämisestä jo aikaisemminkin, mutta sen Luu hoksasi aika helposti. Sekoitin vaan turhan pian eri suunnat (vasemmalta "kierrä" ja oikealta "takaa"), joten pikkukoira meni hetkeksi hämilleen. Nyt molemmat suunnat sujuvat pienillä avuilla. "Merkki" on lainausmerkeissä siksi, etten tiedä, tuleeko siitä merkkiä :D Tietyn keskustelun seuraamisen jälkeen on itsekin hieman arka sen treenaamisessa :D Joka tapauksessa ollaan siis ihan naksuteltu merkille menemisestä ja ihan näppärästi Luu osaa jo tarjota paikkaa. Jumppa-alustalle se osaa laittaa etutassut. Saa nähdä, onko takatassujen mukaan otto Luulle yhtä vaikeaa kuin Tuitulle! Tuitun kanssa ollaan tätä naksuteltu aika ahkerasti pääsemättä vieläkään lopputulokseen. Nyt Tuittu osaa laittaa etutassujen sijasta pelkät takatassut, mutta kaikki neljä tuntuu lähes mahdottomalta... Kivaa puuhaa ja hyvää kropanhallintaharjoittelua kuitenkin molemmille!

Luu on kyllä kivan yritteliäs naksutteluhommissa. Tänään kun tehtiin tuota alustaa pitkän tauon jälkeen, se tarjosi ensin sitkeästi kiertämistä ja merkin paikkaa, niitä kun oli tehty viimeksi. Puhti ei kuitenkaan loppunut, ennen kuin tassut alkoivat löytää alustan päälle :) Välillä Luu tarjoilee kaikkia hauskoja juttuja, joita tekisi mieli vahvistaa (esim. tänään sen olisi varmaan saanut peruuttamaan alustan ympäri). Silloin pitää vain yrittää pitää pää kylmänä, pysyä loogisena ja vahvistaa sitä, mitä oli tarkoituskin. Se myös keskittyy jo nyt pikkupentuna paremmin kuin tuo 8-vuotias. Tuittu ottaa aika paljonkin häiriötä esim. Luun touhuiluäänistä. Luuta taas ei häiritse, vaikka Tuittu alkaisi vahtihaukkua kesken treenihetken.

On se vaan aika ihana, vaikka pureekin edelleen paljon ja lujaa.