Marian tokoviikonloppu jatkui. Tänään oli Luun vuoro päästä Marian valvovien silmien alle.

Aamupäivän setissä tehtiin sivulletuloja. Näytin luoksetulon ja noudot kisamaisessa setissä. Teki kaiken ihan suht hyvin, aika omalla tasollaan. Luoksetulossa stopit ei parhaat, mutta loppu aika ok. Ohjatussa mokasin itse seisomalla lähtömerkin oikealla puolella. Pitäisi alkaa itsekin muistaa, että se koira tulee sivulle... Ohjatussa tuli kuitenkin ihan ok, oisko ollut inasen vino. Tunnarissa muisti tulla sivulle ihan ongelmitta, suht suoraankin ehkä. Metallissa tuli tosi taakse ja vinoon ja näytti muutenkin surkealta. Nosto ja pito ok.

Keskityttiin lähinnä sivulletulon ennakointiin, jota tekee varsinkin luoksetulossa. Siihen Maria neuvoi vauhtipalkkoja selän takaa, eli lelu oikeassa kädessä. Näin koira ei opi katsomaan sitä vasenta kättä, ja sen voi pitää normaalisti. Kokeiltiin tätä, Luun oli vähän vaikea ensin ymmärtää :D Yritin auttaa sitä kääntämällä kroppaakin "selän taakse", mutta kunnon agilitykoirana se pyrki tietenkin vahvistealueelle ja tuli väkisin sinne oikealle puolelle :D Lopulta alkoi sujua ja tuntui ihan hyvältä. Näitä siis paljon. Lisäksi se kriteeri, eli pitää tulla suoraan, ennakoinnista mennään koiraa karkuun.

Toinen ongelma, johon halusin neuvoja (tuon ennakoinnin Mariakin pointtasi) oli vinot asennot, joihin en ole keksinyt toimivia apuja. Näitä helpotettiin pyytämällä koira selän takaa sivulle, ensin vielä itsekin liikkumalla. Tarvii vaan PALJON treeniä!

Lisäksi Maria toivoi terävämpiä käännöksiä nostoihin, sekä ohjatussa että metallissa. Tähän saatiin sama vinkki kuin kevätleirillä metallin nostoihin, eli koiran nostaessa liikun itse vasemmalle ja pyrin saamaan koiran kääntymään terävämmin. Olen tehnyt näitä kyllä tosi laiskasti... Lisäksi ihan perus-vaihtotreeniä.

Tunnaristakin ehdittiin hetki jutella, ei tosin mitään uutta siihen. Luu aloitti haistelun rivin keskeltä oikealle. Oma sattui olemaan sillä puoliskolla ja nosti sen heti. Koesuorituksena olisi siis ollut tosi hyvä, mutta huonompi, jos oma olisikin ollut vasemmassa reunassa. Kerroin, että edistyminen jonotunnarissa on ollut tosi hidasta, mutta niin se vaan on, kun ne vanhat tavat puskevat aina helpommin esiin. Jatkamme harjoituksia.

Mutta kokonaisuus näytti kuulemma ihan kivalta ja Mariankin mielestä vaihto oli varmaan hyvä ratkaisu. Treenimäärään nähden suorat palautukset ovat kuitenkin jo hyvällä mallilla.

Ruokatauolla tein vähän lisää niitä vauhtipalkkauksia. Mua hirvitti jo aikaisemmin, kun Luu tulee niin suoraan ja näyttää melkein tulevan päin. Nyt se sitten sivalsi mua sääreen aina mojovasti. Sattuu vieläkin. Sattuikohan Luuta...? Törmäsi vähän seuraavallakin ja sitten aloin itse väistää. Ei varmaan hyvä näinkään ;)

Toisessa setissä tehtiin kehääntuloja. Tämä oli ehkä itselleni semmoinen sysäys alkaa panostaa näihin enemmän. Olen nytkin palkkaillut niitä aika paljon, mutta kriteeri pitäisi olla tiukempi. Katsekontaktia en edelleenkään vaadi, mutta vieressä on pysyttävä, enkä auta yhtään. Nyt olen antanut sen korjata pysähtymällä tai jopa antamalla uuden käskyn. Sivulta lipeämisestä mennään kokonaan pois ja yritetään uudestaan. Lisäksi voidaan tehdä häiriötreenejä ja voin pyytää Luulta jotain temppua matkalla. Tää olikin kiva idea! Nyt käskin sen maahan, ja meni kyllä heti, vaikka tuijottikin kyylänä eteenpäin. Se kykenee kyllä olemaan hyvin kuulolla, vaikka ei siltä näytä. Vastasi treeniin jopa aika helposti. Ei juuri tarjonnut kontaktia, mutta alkoi pysyä paremmin vierellä ja tunsin, että odottaa minua.

Nyt pitäisi tietty omien treenien lisäksi hyödäntää kaikki uudet paikat ja tehdä näitä paljon. Kisoissa voisi muistuttaa koiraa tekemällä pari harjoitusta ennen kehäänmenoa, siellä kun en sitten voi puuttua samalla tavalla. Koska Luu tarvitsee mut joka tapauksessa autokuskikseen treeneihin ja kisoihin, saa luvan ottaa mut mukaansa kehäänkin ;)

Koska aikaa oli vielä, tein sitten ruutuakin. Selitin ongelman ja näytettiin. Sanoin vielä ennen liikettä, että nyt se sitten varmaan tekee täydellisen version. Koulutuksissa kun harvemmin saa esiin juuri sitä ongelmaa, mihin haluaisi vinkkejä ;) No, teputti ihan pienesti, mutta pysyi ruudun sisällä, eikä juuri peruuttanut. Oli suoritus, joka kelpasi mulle. Näytin stoppeja kiertoon lähetettäessä, kun Maria kysyi, steppaako niissäkin. Ei stepannut (paitsi ihan vähän kehuista). Sitten näytettiin lähetys, jossa olen itse ruudun lähellä ja siinä saatiin esiin juuri se ongelma, jonka etukäteen sanoinkin luultavasti tapahtuvan! Eli Luu tuijotti mua ja steppaili sivurajalle. Marialle jäi vielä aika mietteliäs ilme, kun aikamme loppui (ei ehkä ole montaa kertaa törmännyt koiraan, joka etsiin ruutunauhaa takajaloillaan?), mutta sain tästä ainakin yhden kokeilun arvoisen idean pysähdykseen. Eli treenataan käänteistä houkuttelua lelulla vähän kauempana koirasta. Sitten teen sitä heti ruudussa kääntymisen jälkeen ja saan toivon mukaan jähmetettyä steppailun pois. Kuulosti hyvältä, katsotaan! Hihnalla kiskominen asennon vahvistamiseksi oli toinen ajatus, joka tuli itselleni viikonlopun tuloksena mieleen, mutta se on ehkä hankalampi toteuttaa...

Antoisa viikonloppu kaiken kaikkiaan! Nyt on vähän ähky olo, mutta eiköhän huomenna mennä taas innolla treenaamaan :)