Luu oli aika kiltti ja tosi ihana ja hyvitteli eilistä tokoharmistusta tänään agilitykisoissa :) Kisattiin Takkujen 10 -vuotiskisoissa Hakametsässä.

Ensimmäisenä mentiin itävaltalaisen Gabi Steppanin agilityrata. Hauska päästä ulkomaisten tuomareiden radoille, kyllä niissä tuntuu vähän eri kulttuuria olevan. Tämä oli ahtaampi ja kiemuraisempi kuin tyypilliset 1-luokan radat, mutta ei mikään järkyttävän vaikea. Olisi kyllä mennyt täydestä kolmosissakin. Siinä mielessä kiva, että vauhti ei päässyt missään vaiheessa kiihtymään hillittömäksi. Vähän silti epäilytti, miten saan Luun mahtumaan hyppyjen väliin, jos se on kovin jyräävällä tuulella. (Kuten aika usein ekalla radalla...)

Alku meni yllättävän hyvin, rimatkin pysyivät hienosti. Aalla tein persjätön vähän varmistellen, kun viime kisoissa tuli sukkana läpi. Nyt pysyi hyvin. Siihen asti siis ihan hyvin, mutta sitten putken jälkeen tippui rima ja keinusta roiskaisi ylösmenon. Lähestyttiin ihan suoraan ja käskytin ajoissa, joten oli kyllä mahdollista rytmittää tassunsa oikein. Tuomari jäi kuulemma vähän hämmentyneenä katsomaan perään, kun poistuin radalta. Oisko pitänyt alkaa siinä selitteleen jotain että "In Finland we have this thing called reilu meininki..." ...eiku...

Rata A

Seuraavalla radalla lähestyttiin jo kotimaata, sillä tuomari Lena Dyrsmeds oli tullut Ruotsista. Tämä rata oli suoraviivaisempi, mutta ohjaillakin piti. Aika kiva oikeastaan. Alussa oli rengas vähän inhassa kulmassa, kun sille tultiin lujaa kahdelta hypyltä. Varmistin heti, että on hajoava... Tarkoitus oli tehdä pieni jarrutus kakkoselle ja kääntää siitä linja renkaalle. Luu ei näistä mun hienovaraisista vihjeistä välittänyt, vaan kiisi suoraan aalle. Uudella yrityksellä sitten hyppäsi renkaan ihan kiltisti. Loppurata päästiinkin ihan ehjästi, ainoastaan putkesta putkeen -lähetyksessä tuli pyörimistä. Sekään ei näy videolla ;) Puomin ylösnousu oli nyt tosi hyvä! Ja kaikki rimat pysyivät. Putkijarrutuskin vikalla suoralla putkella toimi ja Luu kääntyi tosi tiukasti. Varsinkin näin jälkikäteen ajatellen tämähän oli oikein hyvä rata :)

Rata B

Hyppärillä oltiinkin jo tutuistakin tutuimmissa kuvioissa, kun tuomarina hääri paikallinen Anne Viitanen. Ratana hyppäri oli ehkä helpoin, joskin myös vauhdikkain. Parissa kohtaa jännäsin linjan leviävän ja Luun lähtevän tangentin suuntaan. Alussa piti kääntää kahden suoran hypyn jälkeen putken ekaan päähän. Olen tosi huono tämmöisissä kohdissa, joissa pitää kääntää loivasti, mutta koira on pakko kuitenkin saada vähän ennakoimaan. Tein sen sitten vastaanottavalla valssilla. Aika rytinällä Luu tuli, mutta kääntyi kuitenkin oikeaan putkenpäähän. Mun piti tehdä putken jälkeen persjättö, mutta se jäi jotenkin sitten tekemättä :D No, hyvin meni kepeille takaaleikaten, vaikken ollut harjoitellut. Päädyn kurvissa linja levisi, kuten pelkäsin, mutta sain Luun hypylle ja vielä pussiinkin. Tämmöisissä huomaa estehakuisuuden (ja kiltteyden!) kehittymisen, koska aikaisemmin se on tuommoisissa vastaavissa tilanteissa vaan lähtenyt kiilaamaan, eikä ole ihan hevillä korjannut linjaa esteelle. Putkelle mennessä taas jäi jostain syystä hirveästi katsomaan mua ja pyöri hetken putken suulla. Tästä ei kuitenkaan kieltoa (kiitos ykkösluokan lepsumpien tulkintojen), vaikka vähän sitä pelkäsin. Loppu menikin sitten jo niinkuin suunnitelmissakin :)

Rata C

Voitettiin tää rata, mutta eipä nolliakaan tullut kuin kaksi. Luun etenemä oli muistaakseni 5,11 m/s, eli ihan hyvää haipakkaa se meni, kun siihen putkella pyörimiseenkin meni vähän ylimääräistä :) Takuilla oli kyllä juhlan kunniaksi huiput palkinnot! Saatiin starttilahjakortti, Musti ja Mirri -lahjakortti (10 €), Koiranpäivien lahjakortti (20 €) sekä agi.fi:n lahjoittama Canistempus-treenikalenteri :) Niin, ja kaiken huipuksi tietenkin kolmas merkintä kisakirjaan ja menolippu kakkosiin!

Ja kun lahjonnan makuun päästiin, sain vihdoin ostettua itselleni uudet kengät :) Koon kanssa vähän arvottiin, mutta testataan heti huomenna tositoimissa. Luu sai kotona hyllyn päällä odotelleen Cuz Dinon ja sai leikkiä sillä sisällä :)

Nyt kun Suomi vielä voittaisi Venäjän, niin hyvä olisi. Vaan valitettavan heikolta näyttää kahden erän jälkeen... No, aina ei voi voittaa! Me kyllä tiedetään se! :D