Pari päivää on oltu vähän laiskoja. Ei vaan tahdo lyhyet illat riittää. Maanantaina käytiin vaan metsälenkillä. Tiistaina vein palkintoja kisoihin ja jäätiin sitten katselemaan maksit loppuun, vaikka piti mennä lenkille ja tokoilemaan. Lenkki ja tokoilu kutistui lenkiksi Maijun ja Ellin kanssa. Luu oli ihan ylirasittava. Järvi, vieras paikka ja kaverit saivat sen ihan holtittomaksi. Tuittukin jäi uimarannan kopeille kaivelemaan jotain roskia. Huoh. Kyllä näitä koiria on ihan oikeasti koulutettu...

Tänään sitten tokoiltiin Lean kanssa tuossa meidän kotikentällä. Luu teki ensin häiriökontaktia ja seuraamista. Kontaktin pitäminen oli aika vaikeaa, kun häiriönä oli kentän reunalla odottavat Tuittu ja Kina, häiriköivä Lea ja satunnaiset ohikulkijat. Näitä jatketaan... Seuraamista otin ihan suorana pätkänä ja koitin palkata pään asennosta. Aluksi painoi ja painoi, mutta lopulta saatiin muutama pätkä niin, että Luu piti päätä hyvin heti alusta asti. Mulla oli nameja kädessä, mutta kielsin niiden tökkimisestä.

Sitten ruutu-merkki-lähettelyä. Merkkiä tarjosi jo astetta paremmin, tosin ei niin hyvin, kuin silloin ennen merkkitreenien tauolle jättämistä. Jäi kuitenkin hyvin odottamaan ja ottamaan kontaktia. Ruutua ei osaa, menee sivusta sisään, tarjoaa merkkejä yms. En ole saanut hommattua ruudun nauhoja, ja ilman niitä hahmottaminen on varmaan vielä vaikeampaa ja merkkiin sotkeminen helpompaa. Jossain vaiheessa Luu jo muka vähän paineistui ja passivoitui. Vaadin sitä vaan yrittämään sen verran, että saatiin palkkaamisen arvoinen suoritus.

Tuittu teki seuraamista häiriköitynä. Lea käveli takana, edessä ja vierellä, höpötteli Tuitulle ja rapisteli namipussia. Nakkihommat saivat Tuitun kääntämään päätä pari kertaa, mutta muuten se tuntui vain skarppaavan entistä enemmän. Hienosti :) Täytyy kehitellä sille vaan vaikeampia häiriöitä. Jos siitä vaikka olisi jopa hyötyä.

Sitten ruutua, jota taidetaan jo vihata molemmat. Kävin ensin näyttämässä, mutta ei voinut mennä. Sitten vaan käskytin, autoin ja hinkutin. Välillä se osuu oikeaan paikkaan ja on kehuista ihan täpäkkänä, mutta seuraavalla yrityksellä saattaa lakata edes yrittämästä. Koitettiin myös pienentää ruutu ihan miniksi, mutta se ei aiheuttanut merkittävää muutosta.

Lopuksi kaukot. Teki istumisesta seisomisen väärin, joten otin sen pari kertaa lähempää. Sitten sujui sarjanakin.

Luu teki toisella kierroksella luoksetuloa. Ensin pari kiertoa vauhtipalkalla ja hienolla eteentulolla. Sitten kokonaisena (ilman sivulletuloa). Ekalla olis tullut taas niin täpöt päin, että jouduin väistämään. Ärähdin vähän. Sen jälkeen jouduttiin hinkkaamaan istumisen kanssa, mutta muutaman korjauksen jälkeen Luu pysyi taas kiltisti. Kävin vapauttamassa kerran. Luoksetuloon ei lähtenyt ekalla käskyllä ja tuli vähän varovaisesti. Eteentulo siis ihan korrekti.

Sitten noutohommia. Kerran sain kapulan ihan käteen asti :) Muuten kaikkea sählinkiä. Luu kantaa varsinkin pienempää kapulaa usein päästä. Pitäisiköhän siihen jotenkin puuttua, vai korjaantuukohan jotenkin muilla treeneillä...? Kohtuullisen kuumana se noista kapuloista kyllä käy.

Loppuun tehtiin paikkamakuuta! Ennen leiriä olin treenannut Luun kanssa vain pään maahan laittoa ja pidentänyt aikaa ehkä kolmeen sekuntiin... Odotin niin lyhyitä aikoja, että se varmasti pysyi ;) Jonten treenien jälkeen aloin vaikeuttaa ja vaatia. Muutamassa illassa päästiin siihen, että voin jättää Luun makaamaan olohuoneen matolle ja mennä laittamaan koirien iltaruuat valmiiksi. Joka kerta joudun korjaamaan päätä ainakin kerran, mutta olen koittanut muuttaa asennettani siihen suuntaan, että virheistähän se oppii. Ja olen huomannut, että niin todellakin on tapahtunut. Joka kerta se pysyy hienommin.

Tänään tehtiin samaa ensimmäistä kertaa ulkona, ensimmäistä kertaa koirakaverien kanssa ja ensimmäistä kertaa häiriöiden alaisena (Lea käveleskeli edestakaisin ja kävi palkkaamassa Kinaa). Varmasti liian monta uutta juttua samalle kertaa, mutta Luu selvitti ne mainiosti :) Pari kertaa jouduin puuttumaan, kun pää esim. kääntyi liikkuvaa Leaa kohti, mutta olosuhteisiin nähden Luu oli varsin pätevä.

(Pään maassa pitämisen opetan ihan siitä syystä, että Luu on niin pirun vilkas.)

Tuittukin oli makoilemassa. Pysyi hyvin, mutta vapautti itse itsensä, kun sanoin Luulle "vapaa". Katsoin silmien läpi, kuten Lealla on tapana sanoa ;) (Tarkoittaen siis sormien läpi katsomista...)