Maanantai, valkkutokot, mutta vaihteeksi ei migreeniä :) (Heräsin kesken yötä syömään särkylääkettä...)

En halunnut tänään vääntää vaan asenteesta, joten keskityttiin vaihteeksi tekniikkajuttuihin. Toki niitä sivulletulojakin piti vähän hinkuttaa. Ja asenteeseen me lopulta päädyttiin...

Ensin ohjattua, jossa teemana kapulan pureskelu... mattomuus. Tehtiin ensin pelkkää merkkiä ja koitin sillä vähän nostattaa Luuta sopivaan mielentilaan. Muutamasta otteen korjauksesta sainkin sen kiinni, vaikka ei se kertaakaan jäystänyt niinkuin kokeessa. Lopulta molemmat puolet ihan ok. On kyllä tosi vaikea nähdä, käykö leuat, kun Luu heiluttaa päätään ja tekee asiat kuitenkin aika nopeasti. Palautukset teki tosi kivalla asenteella, mutta tuli taakse yli... Ja hupsista, kun saatoin katsoa tätä sormien läpi, kun asenne oli niin hyvä... Huoh.

Merkille lähetyksien odottelua on myös pakko taas treenata. Olen viime aikoina hakenut merkille menoihin vauhtia ja meininkiä, ja se kostautuu sitten sivulla nykimisenä ja valumisena. Nyt tehtiin vähän kuuntelujuttuja, niillä korjaa kyllä aika helposti.

Niin, ja nostoissa lienee pientä kaarrotusta, jos koira noston yhteydessä käy ottamassa kylkikimmokkeen parin-kolmen metrin päässä sijaitsevasta hallin takaseinästä...? Onneksi on pressuhalli. Bordercollietokoa pitäisi harrastaa vain semmoisissa pyöreissä ja pehmustetuissa tiloissa.

Tunnaria. Oli turhan rehvakas asenne ohjatun juoksentelujen jälkeen (vaikka palkaksikin oli saanut vain namia), eikä meinannut malttaa haistella riviä kunnolla. Monta kertaa piti ottaa pois. Ja kerran jatkoi haistelua ja nosti oman, vaikka kutsuin pois... Voi olla, että näihin puuttumisiin pitää ottaa tiukempi asenne (kun nyt se on sarjaa hupsistakeikkaa :D ). Tehtävä alkaa olla jo niin selvä ja itsevarmuus kova. Nyt alkoi parantua, kun lopulta pidin pienen puhuttelun.

Luoksetulon stoppeja (ja läpi sivulletuloina) kierrolla. Takapalkkaa hyvistä yrityksistä, vaikkei tekniikka olisikaan täydellinen. Sivulle tuli aika hienosti :)

Paikallaoloissa jätettiin koirat viistoon. Molemmat hyvin. Maasta nousu vähän nihkeä, tein sitä vielä erikseen.

Lopuksi kaukoja, ruudun merkkiä ja hyppynoutoa.

Kaukoissa teki ekan seisomisen ihan omia aikojaan, mutta muuten oli kivan keskittyneen oloinen. Muutama vaihto ylimatkalla ja kaikki pelkillä suullisilla. Pakko siinä oli kuunnellakin tarkkana kuin porkkana, kun ympärillä treenasi neljä muuta koiraa ;)

Ruudun merkkitreeni meni aloitus-pa-treeniksi, kun tahma iski taas puskista. Kerroin Luulle, että minä en nyt aio tätä peliä luovuttaa, joten paree alkaa tehdä kunnolla. Sen verran tulin vastaan (kun aikaa oli varsin rajallisesti), että kehuin jo semmoisesta vähän paremmasta... Lopulta teki monta hyvää sivulletuloa putkeen ja pääsi lopulta merkille. Ja meni muuten lujaa...!

Ehdittiin sitten vielä hyppynoutoakin. Tässäkin teki melkein elämänsä palautuksia <3 Nosti ihan päätäkin ylöspäin sivulla, vaikka oli se 16-kiloinen pikkumetalli suussa :) Ihana!

Asenne ratkaisee, aina. Ei siitä mihinkään pääse.