Nytkö sitä sitten ollaan ihan uudella tasolla? ;) Koko kevättä kun miettii, niin ainakin itsestä tuntuu, että ollaan kehitytty paljon ja oikeaan suuntaan. Nipsun estehakuisuus ja irtoavuus ovat parantuneet huimasti. Itse olen oppinut paremmin joitain ihan perusohjauksiakin (ainakin teoriassa...) ja olen saanut varmuutta monien vierastamieni tekniikoiden käyttämiseen. Uskalluksessa, luotossa ja ajoituksissa on edelleen työsarkaa, mutta ajatuksen tasolla nekin ovat parantuneet, ja käytännön treeneihin on hyvät eväät. Molempien kehittymisestä johtuen yhteistyössä tulee välillä pieniä synkronointiongelmia, mutta kokonaisuus paranee koko ajan. Huippufiilis :) Iso kiitos huippukoutseille opeista, vinkeistä, neuvoista, saarnoista, ripityksestä, kehuista ja ennen kaikkea kannustuksesta!

Viikonloppuna oltiin siis viimeisellä (meille kuudennella) NL-leirillä. Matkaseuraksi saatiin Siiri ja Riesu ja jäätiin Turkkuseen ihan yöksikin.

Ohjelma alkoi perjantai-iltapäivänä agilitytreeneillä. (Tai muita treenejä ei tällä leirillä ollutkaan.) Viikonlopun teemana oli kisatreenit. Meidän ryhmämme aloitti Janitan ja Jaakon radalta, joka oli Janitan kokoama Pertti Siimes -kooste. Oli ollut kuulemma vaikea löytää mitään vaikeaa, mutta kyllä niistä muutamasta valikoidusta kuviosta tuli ihan riittävän haastava rata :D Tehtiin ensimmäinen kierros ihan kisamaisesti, omaa vuoroa ovensuussa odottaen, ja kaikki tuntuivat saavan hyvät kisakierrokset päälle. Onnistuin jopa kuvittelemaan itseni odottamaan vuoroa ATT-hallin ulkopuolella ;) Jotenkin meni vissiin vähän överiksi ja suoritus oli jotain ihan järkyttävää. En muista, koska olisin tehnyt niin monta virhettä samalla radalla! Ensimmäisistä kolmesta esteestä selvittiin, mutta olin kolmosputkella niin myöhässä, ettei ollut mitään jakoja neloselle. Siitä eka hylly. Sitten korjasin okserille (se nelonen), josta rima alas. Tämän jälkeen huikeat seitsemän estettä virheettä (siis ratavirheittä...), sitten hyppy väärinpäin. Yksi hyppy, sitten kielto poispäinkäännöksestä muurille. Keinu, hyppy, hyppy ja sitten keppien sijasta puomille. Siitä ylimääräisen hypyn kautta oikealle hypylle ja lopun viisi estettä ihan hyvin. Mahtavuutta! :D

Toisella kierroksella sai lyödä vetoa voitosta. Olen yleensä yllytyshullu tuommoisiin, mutta nyt oli ihan liian epävarma olo, eli en lyönyt. Säästyi nekin rahat, sillä edes ilman ylimääräisiä paineita ei mennyt paljon ekaa yritystä paremmin. No jonkun verran sentään. Alun onnistuin korjaamaan, kun otin rohkeammin etäisyyttä. En olisi uskonut, että saan Nipsua niin kaukaa takaakiertoon, vaan kas kummaa... Nyt päästiin muuten 17 estettä periaatteessa oikein, mutta kaksi rimaa tippui. Sitten toistettiin ekan radan hylly ja Nipsu arpoi keppien sijasta taas puomin. Loppu edelleen ok.

Treenattiin vielä paria pätkää. Tuplahyllytyskohdassa vaihdettiin päällejuoksu saksalaiseen, jonka ansiosta tarjolla olevien esteiden määrä väheni ja Nipsu osui kepeille. Tää oli ihan ohjaussuunnitelmavirhe, kuvittelin taas vääriä ("kyllä mä saan sen vedettyä..."). Lisäksi säädettiin ajoitusta takaakiertopersjätöissä. Yritän näissä varmistella liikaa sitä takaakiertoa, kun pitäisi vaan juoksulinjalla merkata ja mennä jo, että ehtii. Sitten kyllä meni hyvin, kun vaan... no, menin ;) Nää toimii Nipsulla kyllä hyvin, pitäisi vaan treenata itselle rutiinia siihen ajoitukseen.

Sitten siirryttiin Marin ja Mikon puolelle. Siellä keskityttiin Jalosen kuvioihin. Lisäksi teemana olivat häiriöt. Oltiin tutustuttu rataan jo aluksi ja ennen treeniä meidät pistettiin ulos ja sanottiin, että este nro 7 mennään eri puolelta. Hetken ehti miettiä ja katsoakin rataa, kun mentiin kolmantena. Ehdin kyllä muuttaa ohjaussuunnitelman, mutta kyllä huomasi, miten paljon vaikeuttaa, kun ei pääse radalle kokeilemaan. Tehtiin kierros kisamaisesti. Hyllytettiin Nipsun kanssa kolmoselle, ohjasin takaakierron huonosti ja Nipsu meni hypyn suoraan. Kepeiltä se tuli kesken pois, kun otin sivuetäisyyttä. Tai ei vaan oikaissut, vaan sekosi jotenkin oudosti rytmissä. Uusinnalla pysyi hyvin. Siitä sitten selvisin vielä sen seiskan, mutta siinä pakkovalssatessani en hahmottanut yhtään, missä kasi on. Katsoin edessä näkyvää hyppyä ja mietin, että ei se noin kaukana voi olla :D Jotenkin Nipsu ajautui sen taakse ja saatiin jopa pelastettua tilanne virheittä. Tässä pysyi hyvin pää kasassa ja loppurata tehtiin nollana. Keinulta Nipsu tippui maahan asti, mutta pysähtyi siihen, joten en korjannut.

Seuraavalla kierroksella treenattiin pätkiä. Sai itse valita kaksi kohtaa. Tein ensin sitä keppien jälkeistä kuviota, ja heti se alkoikin sujua paremmin, kun pääsin kartalle esteiden sijainnista. Vähän hiottiin ekalta hypyltä lähtemisen ajoitusta (aikaisemmaksi...), että ehdin paremmin seuraavaan pakkovalssiin. Toisena kohtana tein alkua. Sain siinä ekan version saksalaisen onnistumaan, mutta aika kova kiirus tuli suoran putken jälkeiseen elämään. Koitettiin siihen toisena vaihtoehtona pakkovalssi, josta pääsin paljon pidemmälle.

Lopuksi vielä kisakierros ratahenkilöhäiriöillä :) Joihinkin osasi kyllä varautua, kun oli nähnyt sivusilmällä edellisen ryhmän treenejä. En siis jäätynyt siirtyneestä putkensuusta enkä maassa olevasta rimasta. Pahin oli ehkä se, kun Mikko sai liikkeellään Nipsun putkesta väärään suuntaan, mutta siitäkin sain jatkettua ilman sekoamista. Itseäni vähän häiritsi Marin poukkoilu radalla, pelkäsin törmääväni tai jotain. Mutta olin kyllä tyytyväinen siihen, että pystyin keskittymään tosi hyvin, jotenkin sai oikein skarpattua. Ja siitä, että tehtiin rata ihan hyvänä nollana :)

Illalla saunottiin, grillattiin ja syötiin valtavaa kakkua (kiitos Elina!). Ja pidettiin kiitospuheita tulevien menestymisten kunniaksi ;)

Aamulla sai nukkua pidempään, kun matka oli kahden tunnin sijasta vain 10 min, ihan jees. Hotellin aamupalakin on kiva juttu. Lauantai aloitettiin taas Janitalla ja Jaakolla. Sielläkin oli Jalos-kooste. Aika paha putki puomin alla -kuvio, josta epäilin meidän selviävän heikonlaisesti. Valitsin siihen varmimmalta tuntuvan vaihtoehdon, vaikka siinä kökköytensä olikin. Mutta niin olisin tehnyt kisoissakin, koska muissa vaihtoehdoissa oli enemmänkin kuin pari muuttujaa. Ekalla kierroksella lensi virheestä ulos. Päästiin kymmenen estettä (vaan, mutta viikonlopun paras tähän mennessä!), sitten hätiköidyllä takaaleikkauksella ohi pussista. Alku meni jopa ihan kivasti - ja siihen sisältyi mm. poispäinkäännös!   

Toisella kierroksella mentiin rata kisamaisesti ja treenattiin sitten pätkiä. Nyt tein ex tempore persjätön ennen pussia, mutta koska en ollut sitä suunnitellut, toteutus ontui ja Nipsu tuli ohi hypystä. Sitten melkein heti perään kepeille väärin sisään, periaatteessa ihan suorasta linjasta...!? Se vaikea puomihässäkkä selvitettiin mun vaihtoehdolla. Yhdessä kohtaa Nipsu joutui kyselemään, mutta silti. Lopussa mentiin yhdestä hypystä ohi, kun en ollutkaan niin edellä kuin olin kuvitellut. Pätkinä hiottiin persjättöä, joka toimikin heti ihan hyvin, kun vähän varmistin, että koira lukitsee sen hypyn. Puomihässäkkään koitettiin paria vaihtoehtoa. Kumpikaan ei toiminut, joten kerrankin onnistuin valitsemaan taidoillemme parhaan vaihtoehdon :) Ekassa en vaan ehtinyt ja toisessa Nipsu kyllä yllätti ja irtosi puomilta poispäinkäännöksellä hypylle, mutta ei osunut siitä putkeen. Tehtiin lopuksi eka versio uudestaan ja sekin sujui paremmin, kun päällejuoksin keppien päässä inasen pidemmälle. Lopun hyllykohdassa vaihdettiin yhdelle hypylle (taas!) takaakiertopersjättö ja hyvin meni. Tällä leirillä tehtiin noita vähän joka väliin ja ne on ehdottomasti treenattava meidän vahvuuksiimme :)

Loppuhuipennuksena oli hauska Marin ja Mikon EO-joukkuekisarata. Samalla ratapohjalla oli siis kolme 10-14 esteen rataa ja se suoritettiin joukkueina "viestinä". Tehtiin ensin kolme treenikierrosta niin, että jokainen sai mennä jokaisen radan. Tässä sai ihan älyttömän tsempin päälle, jo harjoituskierroksilla. Ekalla radalla meillä tuli yksi kielto putkelta, mutta kaksi muuta tehtiin nollina. Sitten oli kisakierros, jossa saatiin joukkueen kesken valita, kuka menee minkäkin radan. Sain keskimmäisen, joka oli tuntunut itsestä parhaalta. Meillä oli ihan jäätävä joukkue ja kaikki tekivät viikonlopun ekana tiiminä nollan! :) Kisakierroksella oli lisähäiriönä hillittömät kannustukset, joista sai vielä lisätsemppiä. Olipa siistiä! Lopuksi sai vielä halutessaan treenata jotain. Oli pakko tehdä se eka rata sekä kolmannen yksi kohta, jossa olin unohtanut radan ja pelastanut takaaleikaten. Heti huomasi, että yritys lässähti ja tuli jotain ihan tyhmiä huolimattomuusvirheitä. Saatiin ne kohdat kuitenkin korjattua. Kontakteilla yleisö mylvi, mutta Nipsuun se ei vaikuttanut. Moni koira saatiin tällä kyllä tulemaan läpi.

Hyvin, joskin vähän haikein, mielin kotimatkalle. Ruokaa, kahvia ja jätskiä, eikä missään vaiheessa edes väsyttänyt. Jopa Siiri pysyi hereillä MELKEIN koko matkan! :D

Nyt Nipsu saa huilata viikon ja näillä näkymin treenataan kerran ja kisataan kerran ennen karsintoja. Karsintojen jälkeen...? No, treenataan tietty lisää! :)