Maanantaina vaan metsälenkkiä ja pienet sisätreenit. Treenattiin pitkästä aikaa jumppa-alustaa. Mä oon onnettoman laiska jumppaamaan koiria (itsestäni puhumattakaan...), en käsitä, miten sen oppisi ottamaan tavaksi. Hyvin oli alusta muistissa ja molemmat hakivat sille takajalkojen lisäksi myös ainakin toista etutassua. Tämä on kyllä noille aika hankala tehtävä. Lisäksi molempien kanssa metallikapulaa, Luulla pakkopitoa, mikä on sen mielestä aika ällöttävää. Naksutellen se ei kuitenkaan ota metallia kunnolla suuhun.

Tänään mentiin Luun kanssa kymmenen jälkeen illalla koulun pihalle. Saatiin ainakin olla rauhassa. Mutta hyi, kun pakkanen oli sitten iltalenkin, muutamassa tunnissa, kiristynyt. Sormet aivan jäässä.

Tehtiin ensin seuraamista vaihtelevan pituisista pätkistä namilla palkkaillen (namit kädessä). Välillä pelkästä sivulletulosta, välillä pidemmästä pätkästä. Asenne oli nyt hyvä ja teki sivulletulot kunnolla. Seuraaminen oli taas aika levotonta, mutta oli siellä aika paljon hyvääkin pätkää. Ei painanut juuri ollenkaan ja pää oli pääsääntöisesti (heh...) ihan ok.

Sitten ruutua. Ensin toinen lelu oli ruudun takana, mutta koska tästä ei vaan tullut mitään, otin sen pois. Sen jälkeen Luu oli ihan sekaisin, pyöri merkeillä eikä osannut tai halunnut osata ollenkaan. Kävin näyttämässä pariinkin kertaan. Lopulta ruutu alkoi löytyä, mutta sitä myöten palattiin siihen samaan vanhaan, eli Luu jäi liian eteen ja pari kertaa kääntyi jopa ennen ruutua. Palkkasin nekin, jotka eivät olleet kriteerini mukaan tarpeeksi syvälle, mutta palkkasin sinne oikeaan paikkaan. Mun täytyy varmaan mietiskellä, miten haluan tämän kanssa edetä. Nyt tuntuu koko homma olevan vähän sekaisin.

Kiertoja ja stoppeja kierroista. Ekalla stoppauksella en muistanut huutaa "Luuta", mutta ei tullut silti yhtään ennakoiden. Vauhti oli hirmuinen, ja alennuin joustamaan kriteeristä ihan aavistuksen. Luun yritys oli kuitenkin hyvä.

Ja stoppia luoksetulosta. Ensin läpijuoksu "Luulla". Tuli lujaa. Stoppiin ei sitten reagoinutkaan oikeastaan ollenkaan. Muutama yritettiin, mutta vasta matkaa lyhentämällä ja vartaloavulla saatiin edes kelvollinen stoppi. Täytyy näköjään helpottaa reilusti, kun siirrytään kierroista oikeisiin luoksetuloihin. Luu ei oikein osaa yleistää ;) Loppuun tehtiin vielä yksi stoppi ja yksi läpijuoksu kierrolla.

Viimeiseksi avoimen kaukoja. Ensin ihan muutama peruuttelun kautta. Nämä menevät kyllä jo tosi hyvin. Sitten virallisemmin kisamaisen jätön kanssa. Ja heti jumitti, ei vaan pysty nousemaan. Hermojen totaalisen menettämisen asemesta helpotin, hyvä minä :) Palkkailin ensin pelkkää sivulla maahan menoa niin, että Luu jäisi pää pystyssä. Se tykkää niin laskea päänkin maahan, mikä on tosi huono tässä liikkeessä. Palkkailin myös pelkästä odottamisesta valppaana. Sitten tein kurrea lähempää ja kauempaa. Sen jälkeen saatiin ekoja istumisiakin onnistumaan ja pääsin palkkaamaan niistä :) Nämä nyt vaan säännölliseen treenaukseen, eiköhän se ratkaise tämänkin ongelman.

Osaisiko joku muuten sanoa, onko sääntöjen vastaista koiran virittelyä pyytää Luuta tekemään kurre-temppu sivulla istuen ennen liikkeen alkua? Sehän on vähän kuin koiran perusasennon korjaamista...? Tänään kokeilin sitä ja se voisi auttaa saamaan Luun oikealle taajuudelle.