Päivällä tokoiltiin Katin ja Hanna-Marin kanssa täällä Hervannassa mullekin uudella kentällä. Oli hieno ilma, mutta tosi kylmä.

Tehtiin kaksi kierrosta. Luu aloitti ohjatulla ja ruudulla. Ohjatussa palkkasin merkin namilla (ok), oikean hausta vauhtipalkka. Nosti tosi rumasti. Niille pitäisi tehdä jotain.

Sitten ruutuun, nyt eri suunnasta kuin eilen. Tiesi musta jo lähtöpisteessä, mitä ollaan tekemässä. Merkillä teki jonkun ihme nykäyksen ensin väärään suuntaan, kun keskityin siihen, etten antaisi käsimerkkiä liian aikaisin. En sitten tainnut kääntää edes päätä. Löysi kuitenkin hyvin oikeaan paikkaan.

Otin ruudun vielä uudestaan kokonaisena, että päästiin treenaamaan pysymistä loppuosassa. Meni takarajasta yli, mutta annoin olla. Liikkurin käskyn jälkeen hytkyin ja kääntelin päätä, mutta siellä makasi. Oisko mennyt ihan eilinen palaute perille asti?

Kaukojen alkua, maasta istu ja seiso (koska enempää ei osata...). Ekalla häiriintyi Katin kahistelusta, eikä noussut seisomaan, tokalla sitten ok. Istumiset ei hyviä, mutta ihan ok.

Stoppeja maalinkierrolla ja pallonheitolla. Tehtiin vissiin neljä stoppia putkeen. Sitten otin läpi, jolloin tuli vähän pupuloikkaa. Stopeissa ei vaan tee kunnolla töitä. Vartaloavulla vähän paremmin. Kentällä oli pakkasesta huolimatta ihan hyvin irtohiekkaa, joten siinä olisi kyllä pystynyt liirailemaan.

Toinen kierros aloitettiin idarilla. Järjestys piti olla M-S-I. Ei mennyt maahan toisellakaan yrityksellä. Tein muutaman toiston hillumisesta, ja nekin teki tosi jähmeillen. Hanna siinä sitten heitti, että onko silläkin nyt antura rikki, kun Tosi oli juuri rikkonut omansa. Tarkistin varmuuden vuoksi, ja veressähän sen toinen tassu oli. Oli ihan kunnon palkeenkieli, mutta onneksi siis siinä ranteessa olevassa anturassa (miksi sitä nyt sitten pitäisikään sanoa). Oli varmaan mennyt niissä stopeissa. Tehtiin idari sitten lopulta niin, että jätin maahanmenon väliin ja tehtiin vaan kaksi viimeistä asentoa. Niidenkin järjestyksen muistin väärin, joten tehtiin ensin istuminen ja sitten seisominen. Luu sentään teki oikein.

Sitten seuraamista, tein ihan omaan tahtiin. Paikka pysyi aika hyvin, eikä muutenkin isompia mokia, mutta pää haahuili taas ties missä. Ehkä mun pitää kuitenkin palkkailla välillä lyhyemmistäkin pätkistä, että saan sitä astetta intensiivisemmäksi...?

Lopuksi tunnari, rivi taas reiluilla väleillä. Tääkin on nyt sitten hajonnut jostain syystä... Luu lähti haistelemaan tosi hyvin, mutta ei vaan näyttänyt bongaavan omaa ja lähti tuomaan väärää. Kielsin ja pistin uudestaan. Nyt etsi tosi kauan, ja näytti siltä, että ei vain löytäisi. Lopulta löysi ja toi taas hissutellen. Otettiin uudestaan, ja teki paremmin. Sekä Kati että Hanna olivat molemmat juuri käpälöineet kapuloita, kun Kati ensin vaihteli niitä laatikosta toiseen ja Hanna liikkuroi, joten sen verran oli ylimääräistä haastetta. Mutta ei kiva, että tunnari epäonnistuu kahtena peräkkäisenä päivänä.