Tiistai meni ihan lenkkipäiväksi, mitä nyt kaukoja sisällä, mutta tänään mentiin senkin edestä. Nipsulla oli päivällä fyssariaika, joten halusin käydä sitä ennen treenaamassa. Illan valkkuryhmän treeneihin menin sitten Luun kanssa. Tässä välissä en lopulta ehtinytkään käydä kotona, joten reissun päällä oltiin semmoinen yhdeksän tuntia.

Päivätreeneissä saatiin olla taas keskenämme koko isossa hallissa. Olin tehnyt tiistain keharitreeneissä radan, jossa oli pätkä MM-kisojen maksien yksilöfinaalista. Pätkä 10-18 oli periaatteessa sama, alku ja loppu sitten sovellusta. Suunnittelin treenaavani sitä samaa, mutta mua ennen oli yksi varaus, esteet eri paikoilla, enkä sitten päässytkään ihan niin helpolla ;) No, rakentelin kohdat ulkomuistista uudelleen.

Nipsun kanssa tehtiin koko rataa ensin 0-treeninä. Oltiin kyllä niin surkeita! Vissiin viidennellä yrityksellä saatiin muuten puhdas rata, mutta muurin palikka. Siihen luovutin. Muilla yrityksillä tuli joka kierroksella eri virheet. Miten tämä voi olla näin vaikeata?

Sitten tehtiin vielä tuota keinun jälkeistä kohtaa eri tavoilla. Tai siis lähinnä eri versioita hypyn 15 ohjaamiseen. Tehtiin (yhdenkäden) niisto, saksalainen, pakkovalssi ja toiselta puolen ohjaten vippaus. Nämä kaikki onnistuivat hyvin. Ihan hyvin pääsin hypyltä 13 liikkeelle, mutta kyllä se pakkovalssi silti oli aika ruma ;) Mutta onnistui! Back-lapin unohdin kokeilla, sitähän jotkut siellä kisoissa tekivät myös. Ai niin, ja yritin mä semmoista poispäinkäännös-heittoa (?), mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään.

Luu "lämmitteli" muurin takaakierroilla... Oli joo vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Ja jos ei ole mahdotonta, niin pitää sen verran kyetä keskittymään ja tsemppaamaan, että kykenee hyppäämään. Ja kyllä se lopulta yrittikin, murina vaan kuului <3

Sitten sitä samaa radan kohtaa samoilla ohjauksilla. Luunkin kanssa onnistui kaikki :) Ja ajoituksen suhteen tuntui ehkä jopa helpommalta kuin Nipsun kanssa, sillä kuitenkin kesti hypyillä sen verran kauemmin. 13:n rima lenteli jonkun verran, kun jollekin tuli niin kiire. Niisto ja saksalainen tuntuivat parhailta, en sitten tiedä, kumpi olisi nopeampi. Niiston tein sekä yhdellä kädellä että perinteisesti, molemmat tuntuivat hyviltä. Tosi kiltisti muuten tuli myös sikämyöhäiseen pakkovalssiin :) Vippaus tökki ensin, varmaan epämääräisestä ohjauksesta johtuen (olen tehnyt noita niin vähän), mutta sekin saatiin hyväksi. Tuolta puolen mennen oli pakko tehdä vastakäännös kolmelletoista. Tehtiin samat jutut myös toiseen suuntaan.

Lopuksi Nipsu ehti tehdä vielä pikaisesti puomia. Pääasiassa pelkkää alastuloa, pari kertaa myös koko puomi etupalkalla. Tarjosi jo ilman käskyäkin, kun tehtiin kontaktileikkiä...! Samoin sivusta mennen teki välillä loistavalla asenteella. Mutta sitten taas välillä nysväili. En keksinyt mitään logiikkaa.

Loppulenkin jälkeen suorilta hakemaan äiti mukaan ja Elinalle, myöhästyttiin ehkä minuutti. Nipsu oli vaan edelleen tosi jäykkä :( Lanneranka oli pahin, mutta jumia oli myös ristikkäisellä puolella edessä. Olikohan se nyt vasen takaa ja oikea edestä...? Elina muisteli, ettei Nipsu olisi koskaan ennen ollut noin jäykkänä. Toki ikä alkaa siinä mielessä näkyä, että ei palaudu enää niinkuin ihan nuoret ja keskenkasvuiset. Käsittelyn jälkeen laitettiin Nipsu hetkeksi vesikävelemään. Oli alkuun niin järkyttynyt, ettei pystynyt syömään namejakaan, mutta rentoutui sitten vähän. Pääasiassa se sai vaan kävellä ja totutella, mutta hetksi pistettiin ravillekin, jossa näkyi, ettei käyttänyt vasenta takajalkaa yhtä hyvin kuin oikeaa.

Luu oli mukana ja yritti tietenkin innokkaasti varastaa huomion mm. jumppapallolla leikkimällä... Kun sitten suunnattiin valkkutreeneihin, se ei siis ollut nukkunut silmäystäkään koko päivänä. Ajattelin vaan positiivisesti, että joskus on hyvä treenata ja opetella tekemään myös väsyneenä.

Teemana oli vauhti, koutsina Outi ja tehtiin kolmea lyhyehköä ja vauhdikasta pätkää. Eka oli medien SM-hyppäriltä yksi kohta, taisi olla alku. Tässä taisi tippuilla ensin jotain rimoja ja putken umpikulmasta Luu meni ohi, mutta päästiin sitten nollanakin.

Toinen pätkä taas oli Jan Egil Eideä. Tässä otin alun kauempaa. Luu oli lukkiutunut lähdössä taas vinoon ja ekalla tulikin ykkösestä ohi. Seuraavilla hyppäsi kaksi ekaa hyppyä hyvin, vaikka kyyläsi. Lähdössä kun saan sen vilkaisemaan hyppyä, niin se tuntuu riittävän...? Vaikeinta tässä taisi olla alun putkesta putkeen -irtoaminen. Luu ei irronnut, vaan kiilasi ärsyttävästi mun puolelle. Se piti oikeasti keilata sinne putkeen, ja sitten en ehtinyt ohjaamaan seuraavalle hypylle. Koitettiin tää sitten putkien toiselta puolen ja takaaleikkauksella, jolla putkeenmeno oli helpompi, mutta kiirus tuli silti jatkoon. Ehdin kuitenkin tarpeeksi, kun olin muutenkin ajatellut jäädä seuraavan kuvion ulkopuolelle. Putkesta siis takaaleikkaus pituudelle ja lähetys keppien jyrkkään avokulmaan, kun edessä oli ansahyppy. Kun leikkaus saatiin toimimaan, tää meni hyvin ja Luu haki kepit sairaan hyvin. Tykkään siitä, että se menee vaikeisiinkin kulmiin lujaa, eikä jää ns. varmistelemaan. Toki se toisinaan kostautuu :D Loppupätkä onnistuikin sitten hyvin. Valssi muurille, pakkovalssi hypylle ja rohkea (!!) lähetys kahdelle hypylle ja putkeen. Olin suunnitellut suoran putken jälkeen jopa persjätön, mutta se jäi tekemättä. Olisin kyllä ehtinyt!

Vikalla pätkällä taisi näkyä väsymys jo molemmissa. Ohjasin ihan minne sattuu, ekojen esteiden paikat olivat ihan hukassa. Ja Luulta tippuili rimoja sitä tahtia, että meni jo hermotkin. Hinkattiin lähinnä kolmea ensimmäistä estettä, joissa ensin itse valssailin väärään suuntaan (ei vaan osaa enää oikein valuttaa valssia sivuun, silloinkaan kun pitäisi :D) ja sitten Luu tiputteli päällejuoksussa rimaa. Mutta kakkosen takaakiertoon vaihdoin persjätön ja se toimi hyvin! Jostain syystä (heh...) en ole kovin rohkeasti harrastanut persjättämistä Luun kanssa. Toinen vaikea kohta oli hyppy kahden putken välissä, johon piti vähän työntää, kun ei ollut suoralla linjalla. Siinä Luu meni ohi ja tiputteli rimaa. Ehkä vähän voi puolustella, että kyllä se varmaan oli jo aika poikki.

Illalla kotona täällä onkin sitten ollut varsin rauhallista porukkaa.