Saatiin vihdoin ne kesän ensimmäiset sadetreenit ;) Luonnollisesti niitä ei nyt enää erityisesti kaivattu... Vaan vettä tuli, tehokkaasti koko treenin ajan. Kyllä se sitten loppulenkin aikana loppui. Oltiin Loukonlahdessa, sekä hiekalla että nurtsilla. Meitä oli kuusi ja lomitettiin vähän treenivuoroja, ettei tarvinnut ikuisuuksia seisoskella siellä. Vesisateessa.

Alkuun lyhyet paikallaolot. Into ei tehnyt, joten Kati liikkuroi. Istumisessa jätin Cuzin Luun etutassujen väliin. Väisti sitä ja katseli muualle, mutta oli ehkä inasen jähmeämpi. Makuussa hyvin alas (nami), nousu ilman apua jähmeästi.

Luu teki omat juttunsa heti ekana. Tunnari taas samalla tapaa, menin n. puoleen väliin vahtimaan. Taas kaarteli, mutta ei tarkistellut muita enää oman jälkeen. Kehut heti ja vauhtipalkka.

Luoksetulon stoppeja hiekkakentän puolella (ei kiitos märällä nurmella...). Kierrätin tolppaa ja Sanna heitti palloa. Ensin läpi, sitten kaksi stoppia, joista ekaan vartaloapu. Ihan ok, tokalla jo katseli Sannaa. Sitten muutama läpijuoksu, kun ennakoi sitkeästi... No, tämä ei yleensä ole jäänyt kovin pitkäaikaiseksi ongelmaksi, jos olen joskus saanut sen ennakoimaan.

Ohjattu, oikea ja vasen. Oikean oikealla puolella oli ruudun merkki ja vasemman vasemmalla puolella ruutu. Oli menossa oikealla merkille, mutta korjasi kapulalle ja vasemmalla ruutuun, mutta korjasi kapulalle ;) Molemmista vauhtipalkka.

Lopuksi teki mieli lähteä kotiin kuivumaan, mutta otin kuitenkin koiran vielä autosta. Tehtiin "yksi ruutunmeno" ja väännettiin tovi jos toinenkin liian eteen jäämisestä... Jäi juuri keskikohdan etupuolelle ja sitten rupesi kääntymään jo etunauhan jälkeen. Koitettiin taas kaikenlaista, siirtoa oikeaan paikkaan, muistutusta paikankorjauksilla, auttamista mm. kutsulla ja näytöllä. Mutta kun se tuohon menee, niin se vaan niin jumahtaa. Tai "jumahtaa" ja "jumahtaa", sinne se painelee häntä pystyssä aina vaan uudestaan ja uudestaan ja on niin itseensä tyytyväinen torujenkin jälkeen. Tai kyllä se sen verran ottaa itseensä, että kun ärähdän sille etureunaan pysähtymisestä ja lähden menemään kohti korjatakseni, se siirtyy sukkana oikeaan kohtaan... Ja on niin itseensä tyytyväinen.

Nyt pitäisi aloittaa uudestaa se projekti ruutu ilman nauhoja, joka jäi kesken Sm-kisoihin valmistautuessa.

Tehtiin vielä vähän seuraamista Into-häiriöillä (vaikeinta mahdollista!) ja sitten loppulenkille. Luu ja Into juoksivat rinta rinnan jokaiseen mahdolliseen uintipaikkaan kyttäämään, että "Voisko tästä mennä?". Hölmöt. Ja aika söpöt.