Tokoähky, positiivisessa mielessä. Christa oli tänään kouluttamassa valkkuryhmää ja vietettiin antoisa päivä Kana-areenalla. En ole itse ennen ollut Christan koulutuksessa, mutta osasin kyllä odottaa huippuja treenejä ja paljon viisaita ajatuksia. Tykkään Christan selkeästä filosofiasta ja mustavalkoisista periaatteista. Ja siitä, että kaiken takana on koiran motivaatio tehdä ohjaajan kanssa. Semmoinen kouluttaja, jonka neuvot voi niellä lähes purematta ;) Muidenkin treeneistä sai paljon vinkkejä, kun omalla treenivuorolla ei ehtinyt ihan kaikkia ongelmia käydä läpi.

Luun kanssa keskityttiin ensimmäisellä kierroksella aloituksiin, käytännössä hyppynoudon ja merkille lähettämisen yhteydessä. Nämähän ovat nyt muutamassa treenissä parantuneet paljon ja Christankin mielestä Luu oli ihan vastaanottavainen ja kuunteli tarpeeksi hyvin. Silmät sillä pyörivät päässä, mutta noin vilkkaalta koiralta ei voi eikä kannata määräänsä enempää vaatia, jos se kykenee toimimaan noin hyvin. Tehtiin ensin suora luoksetulo, siirtymä hyppynoutoon ja siinä vähän seuruuta ennen noutoa. Sitten erikseen aloituksia merkille mennessä, sekaisin merkille lähettelyä ja seuruuseen lähtöä. Lisäksi kapulan heittämistä merkin luokse ja sekaisin noutoa sekä merkkiä ja kaukoja merkillä. Kaukoissa yritti ensin vaan korjata merkin paikkaa, muuten totteli. Kuuntelutreeniä ja kaavojen rikkomista siis kehiin!

"Isoin" juttu, johon Christa neuvoi ottamaan tiukan linjan, oli perusasentoon tulo. Se on siis vaadittava tekemään kunnolla, peruuttelua ei sallita. Tehtiin tätä muutama kerta ja kivasti Luu alkoi skarpata. Luulen, että saadaan tämä aika helpolla kuosiin, kun alan olla tämänkin asian kanssa mustavalkoinen. Nyt olen ollut liian lepsu.

Luun tilanne ei kuulemma näyttänyt ollenkaan toivottomalta, mutta mun pitää ottaa noiden kanssa nyt tiukka linja ja katsoa, ettei se pääse lipsumaan yhtään huonommaksi.

Lisäksi perusasennon paikkaan pitää kiinnittää huomiota. Se olisi hyvä saada inasen taaemmas, jolloin Luu olisi aloituksissakin paremmin "kontrollissa". Varsinkin noudon palautuksissa sivullesiirtymä jää myös liian eteen, joten nämä on otettava työn alle. Joudun ensin varmaan tekemään niitä ihan namin kanssa, että saan Luun ymmärtämään oikean paikan. Kunhan olen ensin tehnyt sen itselleni selväksi :D

Hyppynoutoa tehtiin vain se yksi toisto. Palautus oli taas tosi nihkeä, mutta tähän ei nyt ehditty paneutua.

Toisella kierroksella ehdittiin tehdä ruutua ja ohjatun palautuksia. Ruutuun meni nyt tietty hyvin, joten ongelmaa ei sinänsä saatu demottua, mutta tuli se silti käsiteltyä. Toinen lähetys tehtiin niin, että merkin ja ruudun välissä istui yksi ja makasi toinen treenikaveri. Ruudun takana seinän vieressä (kapeassa välissä) seisoi kolme muuta. Merkkihäiriöitä ollaan tehty, mutta ihmisillä ei koskaan. Luu oli aika sulkku, kun kiisi ruutuun yhtä lujaa ja itsevarmana kuin aina muulloinkin, noteerasi tiellä olevat ihmiset vain pienellä banaanilla. Ihan suoraan se ei olisi edes päässyt, koska tyypit olivat tiellä. Jotenkin se näytti suhtautuvan niin kuin olisi ihan normaalia, että matkalla ruutuun makaa joku. Kai se sitten on? Häiriöt vaikuttivat kuitenkin siinä mielessä positiivisesti, että Luu keskittyi selvästi paremmin ja meni ruutuun todella hyvin! Näitä siis tehdään ainakin välillä, hyvää muistuttelutreeniä esim. ennen koetta.

Puhuttiin myös virheen (=liian eteen jääminen) korjaamisesta. Jonten merkki-ruutu-leikissähän olen antanut Luun korjata paikkaa ja se on toiminut, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Se juokseminen nyt kuitenkin on Luusta aika siistiä. Kuten vähän aavistelisinkin, Christa ei tätä sallisi. Vähän niinkuin kyllästyin korjailuun silloin joskus, kun sain tehdä sitä helposti 20-30 kertaa putkeen ilman vaikutusta, mutta luulen, että se voisi nykyään taas toimia paremmin. Nyt on kuitenkin varmaa, että Luu TIETÄÄ, mihin sen pitää ruudussa mennä ja kriteeri on selkeä. Tähänkin sain lisäohjeita, että ei tarvitse jäädä hinkkaamaan sitä hyödytöntä oikeaan paikkaan viemästä, vaan sitten tarpeen vaatiessa katkaistaan jumitus ruutuun"heitolla". Ja palkkaamisesta sen verran, että paras olisi mennä ruutuun palkkaamaan (niinkuin pääasiassa teenkin). Ja palkata varsinkin jos ekalla toistolla menee hyvin. Se merkille takaisin juoksuttaminenkin kohdistaa ajatuksia vähän väärään suuntaan.

Taidetaan ruudun paikankin kanssa ottaa nyt MV-kuuri. Hauskoilla häiriöillä höystettynä :)

Ohjatun palautuksia ensin koko liikkeenä. Luu oli taas huono demokoira ja teki suorat palautukset molemmista suunnista, mutta tuhmaili suuntien kanssa. Meni keskikapulalle molemmilla suunnilla... Reunimmaiset olivat tosi lähellä seiniä, joten siksi hankalat. Suuntatreeniä haasteilla pitää siis todellakin tehdä. Tässäkin voidaan käyttää treenikavereita.

Tehtiin palautuksia sitten kierroilla ja tässä saatiin ongelma erinomaisesti esiin. Lopulta Luu kyllä yritti korjata asentoa, mutta Christakin oli samaa mieltä, että se ei vaan kunnolla hahmota sitä takapuoltaan. Kokeiltiin ohjuria (juomapulloa) ja pienellä auttamisella saatiin Luu tekemään muutama toisto tosi hyvin. Käytin ohjureita joskus jo avoimen noutoa treenatessa, mutta jotenkin en saanut sitä silloin toimimaan. Nyt se toimi hyvin, joten ehkä kokeilemme uudestaan. Jotenkin Luu pitää saada tajuamaan, että takapuolen asento on se juttu, ja että se pitää olla tietyssä paikassa. Jos tämä ei onnistu, niin vaihtoehdoksi jäänee vaihtaminen suoraan sivulletuloon. Sekin on edelleen harkinnassa, mutta katsotaan vielä tämä kortti :)

Muiden treeneistä sain kivoja vinkkejä mm. häiriötreeneihin. Ja tunnarikeskusteluista ajatuksen siitä, että alan ehkä puuttua myös siihen sahaamiseen... Huh, mistähän sitä aloittaisi? :)