Viikot 42 ja 43 olivatkin aika hiljaisia treenien suhteen. Maanantaina 12.10. aksattiin Syyn kanssa ennen mun koulutusvuoroa. Tein pätkiä radasta ja sitten vielä sen viimeisen toiston aalla. Syyn lelu pomppi kentän nurkkaan ja Syy perässä. Nurkassa se meni oudoksi ja luulin ensin, ettei löydä leluaan. Menin auttamaan sitä, mutta ei se halunnutkaan ottaa lelua. Vasta siinä vaiheessa heräsi epäilys, että johonkin sattui ja aloin tutkia sen jalkoja. Oikeasta etutassun ranteesta löytyikin ihan kunnon vekki, joka oli ilmeisesti tullut väliaidan tukijalasta. Verta ei onneksi vuotanut, vaikka haava aika syvä olikin. Hetken harkinnan jälkeen päädyin ajamaan kotiin putsaamaan haavan. Soittelin turhaan myös kaikki auki olevat eläinlääkärit läpi ja lopulta Veteriin, josta sanottiin, että ei kannata pitkän jonon takia lähteä. Vähän hirvitti, miten tuollaisessa paikassa oleva haava lähtee umpeutumaan ilman tikkejä - ja tulehtumatta - mutta uskomattoman hyvin se onneksi lähti parenemaan. Haava pysyi koko ajan siistinä ja oli jo viikossa siistin ruven peitossa. Kahden viikon päästä jäljen vielä erotti, kun osasi katsoa. Aksataukoa pidettiin varuiksi kolme viikkoa, kun Syy aloitti sopivasti juoksunkin samaan syssyyn.

Luun kanssa käytiin sitten välillä pidemmällä lenkillä ilman Syytä ja treenailtiin vähän rallya. Tulipa hyödynnettyä meidän lähellä olevaa valaistua hiekkakenttääkin muutamana iltana. Tiistaina 13.10. ja 20.10. käytiin Luun omissa tehotreeneissä. Ekalla teemana oli vauhdinmuutokset ja tehtiin lyhyitä ratapätkiä. Käytiin läpi myös monimuotoisia uusimissääntöjä. Oikealla pitää tehdä rytmitykset vielä paremmin ennakoiden, samoin pujottelussa Luu helposti hakeutuu selän takaa vasemmalle. Toisella kertaa tehtiin ratatreeniä. Olikin varsinkin ohjaajalle hyvän haastava harjoitus, jossa ei ollut pysäyttäviä kylttejä juuri ollenkaan. Hyvin tässä saikin aikaan liian lähelle kylttiä ajautumista yms.

Omatoimitreeneissä sain vihdoin otteen niistä mistälie kukkasista, joissa käännytään koiran kanssa samaan suuntaan, ohjaaja ulospäin. Olen yrittänyt tehdä näitä pyörähdyksen kautta, mutta tajusin lopulta, että eihän koira tee siinä pyörähdystä, vaan kääntyy etupää paikoillaan. Luukin sai heti juonesta kiinni, kun aloin pyörähdyksen sijaan käskyttää uuden puolen seuraamista. Piristävää saada tämmöisiä pieniä uusia oivalluksia, kun kaikki muut treenit ovat tauolla :)

Näihin kahteen viikkoon osui myös suuri juhlapäivä, kun Luu täytti 11 vuotta! Eipä viime keväänä uskallettu odottaa, että tämäkin päivä vielä nähdään <3