Luvut on kivoja, mutta viime vuoden lukuja laskeskellessa tunsin itseni laiskaksi.

Luu treenasi tokoa luultavasti ennätyksellisen vähän. Treenikertoja tuli vain 137, kun vastaava luku oli vuonna 2014 158 ja vuonna 2013 181. Kovin laskevalta näyttää trendi.

Koekäyntejä tuli suunnilleen sama, 11. Se on yksi enemmän kuin edellisenä vuonna, koska viime vuonna pääsimme SM-finaaliin :D Historiallista on, että ensimmäistä kertaa ikinä saimme jokaisesta kokeesta 1-tuloksen! Pari hyvin niukin naukin, mutta kuitenkin. Pettymyksiä on mahtunut tähänkin kauteen, mutta SM-kisojen finaalipaikka ja finaalin loistava fiilis jäivät onneksi päällimmäisenä mieleen.

Agilityä treenasimme jopa muutaman kerran enemmän kuin edellisvuonna, 48 kertaa (vs. 43). Treeneissä on koettu huikeita onnistumisia ja syksystä asti Luulla ollut oma ryhmäpaikka on ollut todella hyvä. Kisoihin onnistumiset eivät ole vieläkään siirtyneet, mikä on taas pitkästä aikaa syönyt motivaatiota. Pitkään jaksoin iloita ilonaiheista, mutta kun minkäänlaista edistymistä ei tapahdu edes pidemmällä tähtäimellä, niin onhan se turhauttavaa. Kisapäiviä vuonna 2015 tuli Luulle 20 (vs. 29) ja startteja 52 (vs. 78). Kisattiin siis vähemmän, eikä juuri kotikisoja kauemmaksi viitsitty lähteä. Tuplan saavuttamattomuus oli eräänlainen pettymys, se kun oli kuitenkin itselleni ensimmäinen kerta ikinä, kun en saa koiralle nollia kasaan. Muuten en sitä sen kummemmin murehtinut, mutta ajatuksen hyväksyminen oli eräänlainen luovutusvoitto. Välillä tekisi mieli lopettaa kisaaminen kokonaan ja keskittyä vain treeneihin, mutta ehkä me vielä jatketaan.

Niin, ne tulokset. Nollia tehtiin vuoden aikana kuusi kappaletta. Näistä kolme yhden viikonlopun aikana, joten suurin osa vuodesta on ollut hiljaista. Viime kesäkuun jälkeen olemme tehneet yhden nollan. Nollaprosentti pyörii samoissa lukemissa kuin aina ennenkin, nyt vähän alle 12 %. Yksi sitkeässä ollut hyppyserti saatiin kasaan, joten yhtä vielä uupuisi.

Muita lajeja ei juurikaan tehty. Jälkeäkin niin vähän, että harmittaa. Ei vaan saatu semmoista draivia päälle missään vaiheessa vuotta. Kesä oli jotenkin järjettömän rankka arvokisaputkineen, että en jaksanut keskittyä yhtään mihinkään muuhun.

Nipsunkin kanssa treenattiin taas selkeästi vähemmän. Vuonna 2013 vielä 53 kertaa ja 2014 37 kertaa, mutta nyt vain 22 kertaa! Kisapäiviä kertyi jopa treenejä enemmän, 24 (vs. 22). 61 startista 16 on taas ollut erilaisia arvokisastartteja. Normikisoissa on tehty 22 nollaa, mikä tekee nollaprosentiksi n. 49 %. Ennen joulukuun huonoja startteja se oli vielä parempi :) Nollaprosentti on sama kuin edellisvuonna. Voittoja tehtiin yksi enemmän, 12, eli tasaista tasoa pidetään, vaikka voittojen määrä nollista on prosentuaalisesti inasen pienempi, 55 % (vs. 58 %). Viime vuonna oli kyllä muutamat selvästi "hitaat kisat", joissa jumitettiin puomilla tai Nipsu ei fyysisten jumien takia liikkunut normaalisti. Arvokisoissa nollia tuli yhteensä seitsemän. Arvokisanollaprosentti oli siis melkein 44 %, eli huimasti edellisvuotta isompi!

Ehdottomasti huikeimpana muistona mieleen jäi nolla SM-hyppäriltä. Se oli kaikin puolin henkisesti niin iso juttu. Ja starttaaminen finaalin kärkikahinoissa on semmoinen kokemus, mitä ei monesti pääse kokemaan. Siis tällä arvokisakarmalla ainakaan :D Sekä SM-kisoissa että karsinnoissa löysin jostain sen täydellisen kisafiiliksen, mutta harmikseni en osannut säilyttää sitä tarpeeksi hyvin. Joku käsitys on kuitenkin, mistä sen saa kaivettua ;) Myös PM-joukkueeseen pääsy tuntui hienolta, vaikka karsinnoista jäi taas jossiteltavaa (yksi rima ja...), eivätkä ne Turun kisatkaan menneet ihan nappiin. EO oli kisojen suhteen iso pettymys, kun fiilistä ja onnistumisen tunnetta ei vaan omasta tekemisestä löytynyt. Hieno reissu ja ainutlaatuinen kokemus kuitenkin. Syksyllä EO-pistetilanne näytti osaltamme niin epätoivoiselta, että tavallaan jo luovuin toivosta. Kisattiin kuitenkin sillä ajatuksella, että tulee jos tulee. Ja tulihan niitä! Noustiin parissa kuukaudessa sijalle 8. ja siis joukkueeseen kolmatta vuotta peräkkäin :)

Tuittu-teräsmuori 14 v. se vaan porskuttaa <3 Liikkumisessa on edelleen parempia ja huonompia päiviä. Sateinen loppusyksy oli selvästi huonompaa aikaa, mutta nyt pikkupakkasilla se on taas reipastunut. Hammashuollossa on ollut liian pitkä väli (huono omistaja :/), mutta tammikuussa hoidetaan suukin taas kuntoon ja toivotaan, että rauhoitus sujuu ongelmitta. Eläinlääkärissä käydessä Tuittu sai mukaan myös särkylääkkeitä mahdollisten jäykkien päivien varalle. EL löysi Tuitun lanneselästä oudosti reagoivan paikan, joten jotain muutoksia siellä luultavasti jo on. Muuten se sai kehut ikäisekseen erinomaisesta lihaskunnosta ja nuorekkaasta olemuksesta :)

Luukin on ollut hämmästyttävän terve. Hammaslääkäriin joutuu Luukin nyt, kun sillä on lohjennut yksi pieni etuhammas, mutta doping-karenssikin ehditään hoitaa pois alta sopivasti ennen karsintakokeita. Välillä oikein pelottaa, miten hyvä tuuri minulla on ollut koirien terveyden suhteen ja pelkään, että kohta sattuu jotain isompaa. Yritetään kuitenkin nauttia ja arvostaa jokaista hyvää päivää :)

Onnellista vuotta 2016 ihan kaikille!