Eilen aloitettiin tokovalkun uusi kausi. Kiva porukka, huippuhyvä uusi pohja hallissa eikä vielä ihan kamalan kylmä. Iltaa varjostivat vain leirituliaiset eli armoton väsymys ja migreenin se versio, jossa pääkipu pysyy siedettävänä, mutta on tosi raskas olo. Kiva oli kuitenkin treenata!

Luu teki vikana. Ensin sivulletuloja kierrolla, suht suorasta ja vinosta oikealta. Kierrokset oli aika kaakossa ja aluksi piti neuvotella siitä, saako tokotreeneissä pitää ääniä, vaikka tehdäänkin kiertojuttuja. Päädyttiin molemmat lopulta siihen, että kiertämisen voi tehdä ihan suu supussa ;) Tuli nyt ennemminkin vähän vajaaksi, mutta ihan hyvä niin. Joku ajatus oli mukana. Alkoi myös vääntää sitä päätään pari metriä aikaisemmin, joten täytyy vauhtipalkkaillakin ahkerasti. Toistaiseksi se on tuntunut riittävältä keinolta puuttua tähän.

Tunnaria. Ensin muistuttelin palautusta yhdellä kapulalla. Koko liikkeenä tehtynä tuli nyt ekaa kertaa sivulle ihan itse, tosin piti miettiä TOSI paljon :D Oli tulossa eteen, hidasti ihan kävelyvauhtiin ja juuri ennen istumista valui hitaasti sivulle. Ehkä se tästä! Jos on jonkun kolme _vuotta_ palauttanut eteen, niin ihan hyvä, jos kolmen _viikon_treenillä alkaa olla jo ajatusta palauttaa sivulle.

Kapulan nostoja puisella. Kati uhrautui pitämään kapulasta, on kuitenkin sukua. Pidettiin kapulaa nyt vähän ilmassa. Asentoa piti vähän säätää, sillä ensin Luu iskeytyi siihen vähän turhan vauhdilla. Vinompi oli parempi. Vähän vastustusta ja vauhtipalkka. Luusta tää on ainakin aika kivaa.

Lopuksi idaria häiriöillä. Nyt oli parempi eikä ahistunut yhtään. Pari mokaa tuli muuten. Kerran käskytin itse seisomaan, Maiju istumaan ja Kati maahan samanaikaisesti - ja Luu meni maahan. Yhden istumisen jäi myös seisomaan. Muuten kivasti. Seuraamisessa tahtoo kyllä vähän keulia näissä.

Heti perään tehtiin vielä kaikki yhtäaikaa. Paikallaoloja ei tänään ehditty.

Hyppynoutoa puisella. Muistin mennä oikealle linjalle ja Luu muisti palauttaa sivulle. Aloituksissakin ihan kiva asenne.

Kaukoja, luonnollisesti aika kovassa häiriössä, kun vieressä mentiin ruutuun ym. Sitkeästi peruutteli istumisissa. Rautalankatekniikalla lopulta sain sen tekemään yhden tosi hyvän ja rauhallisen. Lopetettiin siihen. Mutta edistystä tämäkin, että saan sen vielä korjaamaan, vaikka meinaa mennä yliyrittämisen puolelle! Ilmeisesti se oikea tekniikka on kuitenkin ihan oikeasti siellä jossain ja sitä voi vaatia.

Vielä merkkiä ja merkillemenon alkua. Hämykäskyjäkin. Lähti jopa pari kertaa "merkkarilla", sitten skarppasi, eikä mennyt "meri"-hämyynkään.