torstai, 28. syyskuu 2017

Takut 12.-13.8.

Tämä viikonloppu piti olla Ruotsissa PM-kisoissa, mutta ei tosiaan sitten oltu. Sen sijaan oltiin Luun kanssa Takkujen kisoissa, joiden piti olla Väkipyöränkadun kentän jäähyväiskisat, mutta ei ne sitten olleetkaan. Että sellainen viikonloppu :D Ja radathan meni ihan miten sattuu.

Lauantain ekan radan hyllytin puomiin, josta Luu tuli ihan läpi. Sitä ennen se oli jo kieltänyt sylkkärin (ilman kieltoa) ja saanut puomin ylösnoususta vitosen.

Luu A

Toisella radalla Luu hyllytti mun huomaamatta kepeillä oikomalla vikat välit...! Harvinainen virhe sille. Sen jälkeen tuli sitten vielä jotain rimaa ja kieltoa.

Luu B

Seuraavana päivänä Helin vaihtui Viitaseen, eli ei sen helpompiin ratoihin :D Hyppärillä ei ollut oikein mitään jakoja, liikaa vaikeita kohtia meille. Kun ei osaa, niin ei osaa :p

Luu C

Toinen rata oli kokonaisuutena ehjempi, mutta aalta vitonen ja herran haltuun -loppusuoralla osui väärään päähän putkea.

Luu D

Lauantaina ehdittiin jossain välissä tokoilla vähän Syyn kanssa, muuten hän sai olla viikonlopun turistin roolissa.

perjantai, 25. elokuu 2017

Viikko 32

Ma 7.8. Luu oli tosiaan Elinalla käsiteltävänä. Syy sai tuurata valkkutokoissa. Treenattiin Härmälänpuistossa ja Syylle tulikin häiriötreeniä, kun sen vuorolla puiston ohitti koira jos toinenkin. Näissä en edelleenkään täysin luota siihen, joten keskityttiin ne hetket vain häiriöiden treenaamiseen.

Muuten tehtiin paikkiksen käskytyksiä (menee vielä helpolla vipuun), kehäänmenoa, seuraamista, maahanmenoa, pitoa, luoksetuloa ja kaukoja kevyellä liikkurihäiriöllä. Lopuksi tehtiin vielä yhtäaikaa muiden kanssa ja silloin jaksoi keskittyä jo tosi hyvin. Teki esim. kaukoja, kun vieressä juoksi koira ruutuun :)

Ti 8.8. oli taas Syyn aksavuoro hallin puolella. Löydettiin taas hyviä treenipätkiä valmiista radasta. Lähinnä palkattiin päällejuoksua, joka oli tässä tosi vaikea. Kaikki pyörittelyt sen kanssa sujuu ja tuntuu ihanalta, kun se kääntyy niin hyvin <3

Agikoulutukseni jälkeen jäätiin vielä tokoilemaan ykköskentälle Lotan ja Isan kanssa. Tehtiin kaikki alokkaan jutut liikkurin päättämässä järjestyksessä. Lotta meinasi liikkurina kiinnostaa välillä liikaa, mutta muuten kokonaisuus taisi olla aika ok. Liikkeissä nyt on vielä kaikenlaista, en edes muista, mitä tällä kertaa. Ainakin pari juttua jouduttiin kuitenkin uusimaan, joten tuli ainakin treenattua normaalia pidempi setti ;) Paikkistakin tehtiin, ja se on kyllä yhtä tuskaa.

To 10.8. tulikin vedettyä pidempi aamupäiväsetti hallilla. Ihan nopeasti piti vaan käydä treenaamassa :D Koko hommaa toki viivästytti kiva pieni käärme-episodi. Tulin lämppälenkiltä, niin aivan hallin nurkilla Syy käveli kyyn päältä. En ole aikoihin pelästynyt niin pahasti. Huomasin itse koko kyyn vasta, kun Syy jo meni siitä yli, joten en nähnyt, puriko se. Siinä sitten ensin vietettiin hetki hallilla ihan vaan syynäten koiraa läpi ja odottaen, tuleeko oireita. Onneksi selvittiin säikähdyksellä!

Syy teki aksajutuista puomin alastuloa suoraan ja käännöksiä vasemmalle. Saattoi joku lamppu syttyä päähän asti menemisen kanssa, yrityksen, erehdyksen ja auttamisen kautta! Tämän jälkeen ei olla ehditty treenata, joten saa nähdä, miten asia hautuu. Lisäksi palkkailin päällejuoksuja ja saatiinkin jo jotain ihan järkeviä toistoja.

Sitten tokoa ulkokentällä. Luulle seuraamista, zetaa, luoksetuloa, kaukoja, tunnaria ja lisää luoksetuloa. Luoksarissa tehtiin mattostoppia myös ilman mattoa ja ymmärtää käskyn :)

Syy teki muita alon juttuja paitsi hyppyä. Lisäksi paikallaoloa Luu-häiriöllä, eli vapautin Luun kesken makuun leluun. Tämän kesti ihan hyvin. Mikäs siinä makoillessa, kun on telkkari päällä! Haasteet alkaa, kun mitään ei tapahdu :p

Pe 11.8. piti lähteä Ruotsiin. Eipä sitten lähdetty.

tiistai, 22. elokuu 2017

Rima 6.8.

Nurmikenttä ja ulkomainen tuomari, joten oli pakko lähteä Riihimäelle kisoihin. No, sää oli sateinen ja kisat siksi hallissa, ja Veronica Nagyn radat melkein pahempaa nyherrystä kuin kotimaan elävilläkin. Ei siis päästy kaahottamaan keski-eurooppalaisesti. Eikä muutenkaan oikein sujunut mikään.

Ekalla radalla meillä oli viiden esteen jälkeen kasassa kaksi rimaa, hylly ja kielto :D Eikä ne virheet siihen loppuneet. Vikat 13 estettä meni sentään vain yhdellä töksähdyksellä...

Luu A

Toiselta radalta kerättiin pari rimaa, muutama kielto ja hylly aan uusimisesta. Puomin sentään teki aika kivasti, vaikka piti jatkaa sivuun! Ja nyt maltoin ohjata pimeän putkikulman maltilla, Luu kun tulee näissä helposti liikkeen mukana ohi. Sen sijaan niistossa tuli kielto taas, mikä ei ole niin tyypillistä.

Luu B

Hyppäri oli sitten ihan sujuva (miksi meillä sujuu yleensä juuri hyppärit, vaikka ne ovat teknisesti vaikeampia...?!), mutta yksi rima tietty alas. Ja oli kyllä hidaskin, jäi kärjestä pari sekkaa ja nopeampia oli tosi paljon. Tein vähän hitaampia ohjausvalintoja, mutta mitään isoa ei sössitty.

Luu C

Aloinkin epäillä, että on varmaan taas selkä aika juntturassa. Oudot virheet, epätyypilliset kiellot ja takkuisen tuntuinen meno olivat näin jälkikäteen ihan päivänselviä merkkejä koirassa, joka ei muuten oikein ongelmiaan näytä. Heti maanantaina oli onneksi Elinan aika, jonka olin siirtänyt Nipsulta Luulle, kun Nipsua on turha vielä saikun tässä vaiheessa hoitaa.

tiistai, 22. elokuu 2017

Itsenäiset käännökset ja pieni musta potilas

Osallistuin Syyn kanssa nyt kesällä Jaakkolan Tiinan etäkurssille, jossa oli tarkoitus harjoitella suullisia ohjauskäskyjä. Kesällä on ollut kaikkea, joten harjoitusten tekeminen oli vähän niin ja näin... Ja aikani pähkäiltyä en halunnut alkaa ainakaan vielä opettaa suuntakäskyjä hypylle, joten suurin osa kurssin annista meni vähän ohi, kun muita aiheita ei varsinaisesti käsitelty. Sen sijaan aloin kurssin innoittamana opettaa juoksarin tiukkoja käännöksiä. La 5.8. meillä oli kurssin ainut lähipäivä hallilla. Ratatreenin sijasta tehtiin Syyn kanssa vain sitä puomia ja saatiinkin siihen taas hyvät eväät jatkoon. Tehtiin suoraa ja käännöstä oikealle.

Hallilla kun oltiin, niin tokoiltiin myös vähän. Seuraamista, hypyn sivulletuloja, jääviä ja pitoa. Ei kokonaisuuksia tänään, vaan vaihteeksi vaan eri juttujen vahvistusta.

Koko päivään osallistuminen ja koko lauantai olivat muuten kyllä vaakalaudalla, kun aamu alkoi vaihteeksi eläinlääkärireissulla. Tuitulla alkoi pe-iltana selviä pissavaikeuksia ja pakkohan se oli päivystykseen roudata. Tajusin ottaa pissanäytteen valmiiksi ja siitähän löytyi ihan kunnon tulehdus. Tuittu sai kipulääkkeet ja antibiootit ja sen olo alkoikin helpottaa jo samana päivänä. Seuraavana torstaina vietiin kontrollinäyte, jossa ei ollut tulehduksista tietoakaan.

WP_20170805_09_41_50_Pro.jpg

tiistai, 22. elokuu 2017

Treenit, joissa kaikki hajosi

Treenit sinänsä sujuivat oikein hyvin. Nipsu kulki lujaa ja fiilis oli kohdillaan. Vaikeat kohdat saatiin sujumaan toistoilla ja ohjausvalinnoilla. Toisen kierroksen lopussa Nipsu alkoi tuntua vähän hitaammalta ja ajattelin sen olevan jo vähän väsynyt. Taidettiin tehdä rata kerran nollana ja lopetettiin siihen.

Jäähkälenkillä katsoin, että ihan kuin se liikkuisi inasen epäpuhtaasti...? Asia unohtui, kun liikkuminen parani ja jouduttiin ihan hirveään sadekuuroon ilman sadevarusteita.

Illalla äiti soitti, että se ontuu.

Aamulla se ontui edelleen ja aloin soitella lääkäriaikaa. Päädyttiin Toijalan Ortopetiin, josta sai ajan heti aamupäivälle ortopedi Hanna-Leena Terhoselle. Levon jälkeen Nipsu oli lähes kolmijalkainen ja ell löysi varpaita tunnustelemalla kipukohdan vasemman etujalan varpaasta. Tassut kuvattiin (hereillä) ja diagnoosi oli selvä ja lohduton: nuljuluu palasina.

Vähintään viikko kipulääkettä ja 6-8 viikkoa hihnaliikuntaa. Siihen meni kaikki, ensimmäisenä seuraavan viikon PM-reissu, jota oltiin odotettu koko kesä :/ Siihen meni Nipsun aksat muutenkin pitkäksi aikaa. Ja kun kyseessä on 9 vuotta täyttävä koira, niin kuntoutuminen enää kisakuntoon ylipäätään on yksi suuri kysymysmerkki.

En osaa kuvailla harmin määrää. Ensimmäistä kertaa koko Nipsun uralla päästiin edes PM-joukkueeseen ja MM-varakoiraksi. Se oli muuten nyt todella hyvässä kunnossa ja agility tuntui paremmalta kuin pitkään aikaan. Piti nauttia täysillä todennäköisesti viimeisistä arvokisoista koskaan, mutta sen sijaan koira on saikulla eikä saa edes juosta vapaana pitkään aikaan.

Välillä tuntuu, että elämä haluaa vetää maton jalkojen alta juuri niinä hetkinä, kun joku menee kerrankin hyvin.