Kun Maiju soitti torstaina ja kertoi lääkäriin määränneen juoksukieltoa jalalleen, ehdin melkein lupautua ohjaamaan Elliä Riihimäen kisoissa ennen kuin Maiju edes vihjasi sinne päin :D Mitä siitä, että sen takia piti herätä viideltä lauantaiaamuna ja viettää päivä kisoissa, joihin ei ollut omaa koiraa ilmoittanutkaan... Niin, mitäpä agilityyn liittyvää sitä ei tekisi? :)

Saatiin onneksi järjestettyä Ellin kanssa yhteistä treeniaikaa perjantai-illaksi, kun päästiin sen kanssa vierailemaan valmennusryhmän treeneihin. Mapen vetämä rääkki-teema ei ehkä ollut ihanteellisin tähän tarkoitukseen, mutta saatiin vähän arvokasta tuntumaa toisiimme. Treenit aloitettiin ohjaajien lämmittelyllä, eli ensin hölkkäiltiin kenttää ympäri ja sitten kisattiin A-puomi-keinu -leikkiä, jonka voittaja (MINÄ! :D) sai valita treenijärjestyksen.

Ensimmäisellä radalla oli viiden hypyn suorat, joiden toisessa päässä kepit ja toisessa pussi. Suorat tehtiin takaakierroin pakkovalssaten ja niistäen, niin että molemmat puolet tuli treenattua. Meillä oli vaikeuksia heti ensimmäisen suoran pakkovalsseissa, kun en meinannut saada Elliä kääntymään hypyille. Pienellä säädöllä saatiin ajoitukset vähän paremmin kohdalleen, mutta kiirusta piti. Myös niistot tökkivät ensimmäisellä kierroksella. Varmaan siksi, kun en vaan osannut... Toisella kierroksella onnistuttiin sitten tekemään molemmat kerrasta oikein, eli jonkunlainen yhteisymmärrys löytyi :)

Toisella radalla piti kääntyä aina kahden hypyn jälkeen suoraan putkeen. Tämä olikin meille hyvää harjoitusta! Tuitun haltuunottoihin tottuneena sain Ellin kääntymään useasti hypyltä pois. Kropan kääntämisen se kesti, mutta liikkeen piti jatkua hypyn ohi. Elli kääntyi niinkin ihan nätisti, Tuittu olisi vastaavalla tyylillä kaarrottanut huitsin nevadaan. Rimatkin pysyivät ylhäällä! Sovellettiin toista kierrosta seuraavana aamuna kisaavaa koiraa säästääksemme niin, että jätettiin loppuhyppysuorat väliin ja lopetettiin puomille. Superhieno kontakti, hyvä Elli!

Ja tarina jatkui seuraavana aamuna, eli hyvin pian. Ensimmäiselle agilityradalle Risse Koponen oli kehitellyt semmoiset kuviot, että n. 40 koirasta kaksi teki nollan ja muutama harva tuloksen... Vaikein kohta oli kepit ja niiden jälkeinen elämä, jossa koiran piti a) pujotella loppuun, vaikka putkensuu oli n. metrin etäisyydellä keppien päästä b) kääntyä tiukasti kepeiltä c)...hyppäämättä kuitenkaan seuraavaa hyppyä takaa. Vähän inhottava kohta, en tiedä miten olisin Tuitunkaan vienyt. Nipsusta puhumattakaan... Ellin kanssa yritin vaan kiilata kepeiltä sen eteen ja viedä kädessä hypylle. Elli häiriintyi joko siitä putkesta, joko minun käännöksen ennakoinnistani ja sitten vaan oudosta ohjauksesta ja lopetti kepit kesken. Putkessakin se ehti käväistä, joten hylly siitä. Otettiin kepit uudestaan, ja sitten meni ihan hyvin, joskin vähän kankeasti. Puomista tultiin vielä ohi, kun vaan huitaisin ja juoksin, enkä ohjannut. Mutta muuten ihan hyvä aloitus!

Toisena ratana oli hyppäri, joka tuntui aika paljon kivemmalta. Kepeille piti kääntää tiukasti muurilta, joka oli Ellille jo lähtökohtaisesti aika haastava paikka. Yritin ottaa käännöksen maltilla ja antaa koiran vähän kaarrottaa, mutta palikka saatiin silti putoamaan. Lopussa tippui vielä yksi rima, kun vetäisin ohjaavan käden riman päällä. Muuten tämä oli jo ihan hyvä rata. Ohjausvalinnat olivat toki semmoisia varmoja valintoja ja mentiin suht varovaisesti. Koko ajan oltiin kuitenkin Ellin kanssa ihan yhteisellä kartalla :) Aika alitettiin juuri ja juuri, mutta ei jääty kärjestäkään kuin alle kolme sekuntia.

Viimeinen agilityrata (rata Johannan kameralla) oli myös ihan kiva. Yksi rima saatiin alas ennen puomia. Mä hidastin ja Ellillä oli kiire kontaktille. Kepeillä Elli lopetti taas jostain syystä kesken. Korjattiin se kaikessa rauhassa, joten aika ylittyi reilusti. Alun pakkovalssi oli ruma ja persjättö meni vähän hilkulle, mutta muuten tämäkin ihan sujuvaa menoa.

Musta me pärjättiin Ellin kanssa ihan hienosti :) Sen tuplanollan Maiju joutuu tosin tekemään nyt itse! Kiitos Maijulle Ellin lainasta, kivaa oli :)