Tänään sitten rikottiin Nipsun kanssa ennätys ja tehtiin peräti 17 esteen rata :) Sehän ois vähän niinkuin kisoissa. Ilman kontakteja. Ja keppejä. Ja rengasta. Ja yhdessä putkeenmenossa tuli pieni pyörähdys, joka kolmosissa voitaisiin tuomita kielloksi. Päätin kuitenkin, että tämmöisellä möllitasoisella siitä ei olisi tullut virhettä, nih. Todistajia ei valitettavasti ollut, kun olin treenailemassa ihan yksin... (ja nyt kukaan ei usko.)

Kerrasta ei toki onnistuttu nytkään. Vaikeuksia tuottivat kyseinen putkeenmeno, jossa piti vetää koira ensin väärän putkenpään ohi ja tökkäistä sitten sinne oikeaan. Sain Nipsun joka kerta ekasta reiästä ohi, mutta sitten se jäi muhun kiinni, eikä meinannut irrota sinne toiseen. Saatiin tämäkin kyllä sujumaan pari kertaa, mutta sitten sillä ennätysradalla Nipsu ehti vähän kiepsahtaa, ennen kuin sinkosi putkeen.

Toinen vaikea kohta oli hyppyepäsuora, jonka jälkeen yritin työntää Nipsua putkeen. Tämä ei onnistunut mitenkään, vaan jouduin leikkaamaan viimeisellä hypyllä, että sain Nipsun kääntymään putkeen. Tästä seurasi armoton kiire suoran putken toisessa päässä, mutta selvisin siitäkin kunnon spurtilla, hah! Lievästi kyllä otti flunssaisen kunnon päälle. Muutenkin rata oli semmoinen vauhtipätkä, jossa oli pakko ohjata takaa ja leikkailla. Mulle tulee niin avuton olo, kun koira huitelee edellä, mutta ihan hyvin Nipsu kääntyi takaaleikkauksilla. Valsseihin ja rytminmuutoksiin se reagoi tosi nätisti, vaikka vauhti yltyikin aika kiitettäväksi. Osa rimoista oli vielä 10 sentissä, joten Nipsu pääsi viipottamaan ihan mukavaa kyytiä... Siinä ei ohjaajan auta kuin pitää pää kylmänä, huimasi sitten vaikka kuinka.

Ratahummailun lisäksi ehdittiin tehdä aika pajon kaikkea muutakin. Aloitettiin kontakteilla. Ensin puomia muutama kerta. Koska Nipsu tuntuu hakevan pysähdystä jo itsekin, kokeilin puomia kertaalleen vapaana. Ihan vain nähdäkseni, onko sillä oikeasti mitään käsitystä. Ei ole :D Ei ottanut, ei edes harkinnut odottamista, meni vaan. Kontaktivirhettä ei kyllä olisi tullut, mutta ehkä näillä ei ihan kisoihin lähdetä. Sen verran fiksu olin, etten ollut jättänyt lelua palkaksi ;) Jatkamme siis hihnaharjoituksia. Sitten aata kaksi kertaa, ihan hyvin. Keinua kokonaisena kolme toistoa niin, että viimeisellä päästin laudan paukahtamaan melkein ylhäältä asti. Nipsu ei vaikuttanut hätkähtävän ja haki heti etutassut maahan.

Keppejä tehtiin suorilla kuuden pätkänä. Ensin kerta hihnassa ja sitten muutama vapaana. Nipsu pujotteli kuusi suoraa keppiä vapaana :) Ja ihan hyvällä, vauhdikkaalla rytmillä. Pari kertaa tuli kyllä virhekin, mutta kun Nipsu vaan lähti oikealla rytmillä, se pujotteli ihan loppuun asti.

Kokeiltiin myös neljän hypyn jumppasarjaa. Mä en tiedä hyppytekniikasta juuri mitään, mutta ajattelin, ettei pieni puuhailu ihan matalilla rimoilla voi koiraa rikkoakaan. Pari toistoa tasaisilla väleillä ja pari sitten niin, että pidensin yhtä ja lyhensin toista väliä. Hyvin näyttivät askeleet sopivan, ei ottanut pitempään väliin lisäaskelta eikä kompuroinut lyhyessä.

Ihan lopuksi mentiin vielä rengasta. Ensin koitettiin vapaana, mutta nyt Nipsu huiteli ihan miten sattuu. Tehtiin sitten joitakin toistoja hihnan kanssa. Hihnan ei tarvinnut kuin roikkua löysänä perässä, niin oikea reikä alkoi löytyä.

Tuittu sai mennä muutaman kerran puomia (ja loppuajan leikkiä vyötiäistä). Pari kertaa se possuili ja livisti palkalle, mistä yritin suuttua ihan kunnolla. Sille on kyllä edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen, kontaktipaikka epäselvä. Se jää usein ihan kontaktin alareunaan ja hinkkaa siinä tassujaan edestakaisin, istuu, menee maahan ja lopulta hivuttaa varpaansa juuri ja juuri maahan asti.