Vuoden ensimmäiset tokon valkkutreenit eivät alkaneet osaltani kovin vakuuttavasti. Sotkin kellonajat tunnilla ja saavuin paikalle lahjakkaasti myöhässä... Missasin paikallaolot, mutta ehdin sentään omalle vuorolleni ;) Viikonlopun reissut painavat kyllä aika tavalla, olen ollut tosi väsynyt ja käynyt muutenkin aika hitailla.

Luu teki kisamaisen setin.

Seuraaminen. No, ei laamaillut tai lusmuillut, vaan oli innokas. Siitähän seuraa sitten kaikki ne vanhat tekniikkaongelmat, eli painoi, oli epätarkka ja heilutteli päätä.

Idari, I-S-M. Istumiseen annoin painokkaan käskyn, istui. Seisominen kai ok, mutta maahan ei sitten mennyt (annoin lisäkäskyn). Tästä ei vaan tule koskaan valmista, aina kusee joku.

Ohjattu, oikea. Kaikin puolin ok. Sivulletulossa käännyin alta pois.

Tunnari. Tarkisti rivin taas moneen kertaan ja sai siirrettyä oman ja viereisen ihan lähekkäin. Luulin jo, että otti väärän, mutta kiltisti (!) poimi oman. Tässäkin sivulletulossa käännyin.

Kaukot, I-S ja palkka. Teki kaksi hienoa istumaan nousua, ekan liikkurin kädenheilautuksesta ja toisen ihan omaan tahtiinsa... Empä olisi muutama kuukausi sitten uskonut, jos joku olisi väittänyt, että joudun ehkä vielä korjaamaan kaukojen ennakointia :) Vielä tämä hymyilyttää, katsotaan kuinka kauan. (Munkin käskyillä sitten istuminen ja seisominen ok ja siitä suunnitelman mukaisesti palkka.)

Jonkun liikkeen jälkeen haukahti kerran kehuista, mutta kun kielsin, pystyin sen jälkeen kehumaan ja riehuttamaan ihan kunnolla :)

Tehtiin yhteisesti vielä paikallamakuun jättöjä ja paluita. Nyt Luu ei mennyt kertaakaan muiden käskystä, mutta omastakin sitten huonosti. Ekalla valahti mutkalle, siitä huomautin ja uusin. Seuraavilla meni suht suoraan, mutta nenä edellä. Jää aina silleen, jos ei tipu hyvällä asenteella. Kaikkiin nousuihin jalka-apu, joka tuntuu alkavan taas tehota. Saa toki monon lisäksi myös palkkaa ;)

Loppujutuissa tein ensin kaukojen seiso-istua. Yritin siirtää kotona tehtyä naksuttelua hallille, mutta n. satakertaiset kierrokset aiheuttivat melkoisia haasteita. Luu oli kovin yritteliäs ja pystyi peruuttamaan yhdellä istumisella ainakin metrin ja namien sijaan se söi mun sormia.

Seuraamispätkiä kainalopalkkaa testaillen. Ei se asento musta merkittävästi parantunut, mutta tehdään tätä nyt vähän aikaa ja katsotaan. Vähän tasaisempana se ehkä pysyy. Muutaman kerran jouduin sanomaan edistämisestä.

Ruudun merkkiä, ja ruutuakin. Nyt meni ihan hyvin merkille. Mutta ei mennyt ruutuun, voi apua... Juoksi puoliväliin ja pysähtyi. Helpotuksekseni tajusin kyllä sitten kohta, että kykenemättömyys johtui Intosta. On sillä kyllä uskomaton vaikutus Luuhun. Ruutukin löytyi, kun Into meni lelun kanssa riekkumisen sijaan kentän reunalle. Ruutuun lähetyksenkin jälkeen merkki vielä hyvin.

Lopuksi tehtiin vähän puomia, lähinnä alastulon suoruutta. Aluksi naksuttelin aennon suoristamista. Palkkasin aina kontaktin sivuun, ja naksautin, kun Luu palasi oikeaan asentoon. Kyllä tämä musta todisti, että se tietää, mitä siltä halutaan. Jonkun verran steppaili ja käänteli päätä, mutta heti tarjosi tassuja suoraan eteen ja vilkuilun lomassa katsettakin. Jos jaksaisi, niin eteenpäin katsomiseen voisi yrittää saada kestoa, se varmaan rauhoittaisi kontaktilla oloa muutenkin. Nyt Luu yrittää vähän liikaakin tarjota parempaa paikkaa. Sitten samaa vähän kauempaa kontaktin sivusta niin, että Luu joutui poistumaan kontaktilta namin saadakseen. Itse olin paikallani takaviistossa ja heittelin nameja kummallekin sivulle.

Loppuun vielä muutama kerta koko puomia. Ylösnousuissa olin itse paikallani ja annoin Luun vähän niinkuin tarjota. Kerran meni yli tai osui ihan yläreunaan, en ollut varma. Muuten teki hyvin ja selvästi harkiten. Kokeilin myös jyrkempiä kulmia, jyrkimmillään n. 90 astetta. Näitä ei olla tehty ikinä ilman apukeppiä, mutta ihan samalla tavalla haki linjan lyhyen sivun kautta ja osui tosi hyvin. Jes! Ei varmasti toimisi liikkeeseen yhdistettynä, mutta en olisi uskonut vielä tähänkään. Hyvä, kiltti Luu! Alas meni suoraan, kun jäin taakse. Liikkeeseen yhdistäminen se on tässäkin vaikeinta, mutta sitä ei tällä kertaa kokeiltu ;)

Tuittu teki vielä seuraamista, jossa se on kyllä aika liikkis. Nyt kun on jo tottunut isompaan koiraan, niin Tuitun seuraaminen on jotenkin niin hassua. Toinen on vielä niin tomerana. Tehtiin myös luoksetulo, jossa nousi taas odottaessa istumaan. Muuten ihan ok, vaikka huonothan ne stopit on. Ja Tuittukin teki muutaman puomin. Se saakin mennä kontaktilla vinoon ;)