Piiran jälkeinen tauko jäi valitettavan lyhyeksi, mutta tänään oli pakko ihan vähän treenata. Ei tehty seuraamista. Eikä muutenkaan pitänyt tehdä mitään rankkaa, mutta ohjatussa sattui tulemaan aika paljon toistoja...

Ensin vähän kokonaisuuksia. Kaukoissa seisomisella alkava sarja. Tekniikka piti, mutta voisi olla (varsinkin mun makuun...) reippaampi. Ihan hyvä kuitenkin! Palkatta.

Suora luoksetulo. Tuli ihan tasaista ja riittävää, semmoista järkevää vauhtia. Pieni hidastus sivulle. Palkatta.

Tunnari. Normaali rivi. Aloitti oikein, haisteli vaan niin läheltä, että siirsi kuonolla ainakin yhtä kapulaa. Hyvin reagoi omaan ja ok palautus. Palkatta.

Hypyssä heiton jälkeen kurre ja siitä palkka, lennosta noutamaan. Ok.

Sitten palkkailun jälkeen ohjattua samalla teemalla kuin tiistaina. Tajusin vaan, että ihan idioottimaista alkaa hinkata noita nostoja juuri ennen koetta! Kuvittelin, että ei siitä treenistä voisi haittaakaan olla ja ehkä se jopa vaikuttaisi mielentilaan positiivisesti. Mutta ei se nyt ihan niin mennyt.

Ensin kuitenkin alkua ja merkkiä. Mokaili edelleen, mutta ehkä vähän vähemmän kuin viimeksi...? Ja välillä teki ihan reippaitakin kurreja :) Pari kertaa myös teki kurren ja lähti siitä omatoimisesti merkille... Ja kerran karkasi merkille menossa lelulle. Pientä vallattomuutta vain ;)

Nostoissa jouduin vääntämään vasemman kanssa, kun nosti sen pysäytyksestä huolimatta. Tää oli tosi tyhmä juttu, sillä samaan aikaa naapurikentän treenaajan ***vetin rakk... anteeksi siis söpö koira haukkui häkissään aivan tauotta ja todella kovaäänisesti. En oikeasti tiedä, kuuliko Luu edes mun käskyjä :( Kun lopuksi tein molempien puolien nostot vielä varmuuden vuoksi ilman pysäytyksiä, niin pysähtyi vasemmalla omatoimisesti. Eli vähän hämmentyi jopa. Uusinnalla nosti kyllä kyselemättä. Ja ne nostot oli tosiaan entistä kamalampia, kaarrotti suunnilleen hallin seiniä myöten... :( Eli ainakin tässä mittakaavassa tästä treenistä oli nyt enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta näillä mennään.

Lopuksi tehtiin jääviä oikealla seuruusta. Mulla oli hermot jo ihan kireällä sen jatkuvan räkytyksen kuuntelemisesta, joten oli vähän vaikea kestää vääriä asentoja. Luu "seurasi" puoli metriä mun edessä poikittaen (eihän se muutenkaan osaa oikealla seurata niin hyvin) ja istui seisomisen monta kertaa. Ja vielä silleen, että välillä teki oikein ja sitten taas väärin :p

Onneksi olin aikatauluttanut treenien jälkeen metsälenkin. Päästiin purkamaan tunteita :) (Ja siellä oli ihanan hiljaista!) Luulla ei kyllä tainnut olla muuta purettavaa kuin parin päivän lepäily ;)