"Kisatauko tekee niin hyvää!" (Ja paskat! :D )

Luun kanssa aksakisoissa reilun kahden kuukauden tauon jälkeen. Kivat tuomarit ja kivat radat, mutta koiran mopo keuli ja ohjaaja ei edes muistanut, miten hurjana se menee kisoissa. Mentiin samoja ratoja, mutta ihan eri tahdissa.

Ensin Herralan agilityrata. Kamala lähtö, ei pysynyt ollenkaan. Hinasi ja nousi seisomaan. Ei koonnut alun valsseihin, mutta se nyt oli odotettavissa. Silti onnistuin jäämään nelosella tielle ja blokkasin Luulta keppien ekan välin. Keppien jälkeen rima aika rumasti alas, huomautin ja tuli töksähdys ennen aata. Sitten muutama este kivasti, kontaktit tuossa viretilassa tosi hyvät. Pidin hetken sekä aalla että puomilla. Puomin jälkeisessä hässäkässä ei mitään jakoja suunnittelemaani valssiin, joten vastakäänsin ja olin myöhässä jatkosta. Loppu kuitenkin taas ihan hyvin, rimakin pysyi kovavauhtisessa saksalaisessa! Huono fiilis, mutta oli niin epätoivoista, että nauratti. Luu ryysi ohjauksista läpi, jolloin en päässyt ajoissa seuraaviin ohjauksiin, jolloin olin vaan koko ajan sata vuotta myöhässä, enkä saanut millään rytmistä kiinni.

Eka rata

Sitten Henkan agirata. Päätin, että en valssaile, vaan ohjaan mahdollisimman paljon takaa, jos Luu pysyisi paremmin nahoissaan. Oli vaan semmoinen rata, että pikku pakko niitä valssejakin vääntää. Lähtö taas ihan mahdotonta. Alku kepeille asti meni ihan hyvin, ja keinulle asti selvittiin. Sitten pari rimaa alas kunnon ryysimisellä, mistä taas mainitsin kesken radan. Ja aalta vielä läpi, joten loppu oikaistiin.

Toka rata

Hyppäri oli helppo ja vauhdikas. Nyt päätin, että lähdön kanssa en jaksa enää tapella, joten laitoin Luun platziin. Pari kertaa piti siinäkin käskyttää pää takaisin kanveesiin, mutta ainakin pysyi niillä sijoillaan. Alku meni suunnitelmien mukaan ;) Eli lensi, mutta sain oikeille esteille. Kepeillä sitten säätöä, kun tuli putkesta aivan reikä päässä, enkä itse uskaltanut viedä liikkeellä hämyhyppyä kohti. Keppien jälkeen kaksi rimaa ryysimällä alas. Ja putkesta taas ulos niin, ettei yhtään katsonut eteensä, kiilasi vaan jalkoihin. Laitoin hetkeksi maate. Sitten loppu taas ihan kivasti.

Vika rata

Kai tässä pitää uusia kisailmoja pistää menemään, vaikka just nyt ei jotenkin hirveästi houkuttelisi :D Mutta eipä sitä kisarutiinia treenaamallakaan saa.

Luu oli kyllä erittäin onnellinen, kun pääsi taas kisaamaan. Kyllä siellä vaan on ihan oma tunnelmansa! Paljon enemmän ihmisiä häntä katsomassa ja kaikkea... Ja omiin suorituksiinsa hän oli jälleen kerran oikein tyytyväinen - eikös se ollut tärkeintä? ;)