Eilen osallistuttiin Nipsun kanssa Teemu Linnan koulutukseen SDP:llä. Ajattelin, että tekee varmasti tosi hyvää päästä ulkopuolisten ja osaavien silmien alle sähläämään, kun on pyöritty lähinnä itseksemme. Teemu olikin tosi tarkka ja puuttui onnekseni hyvin pieniinkin juttuihin esim. kontakteilla. En mä ollut tajunnut semmoistakaan tekeväni, että lähden liikkeelle ja annan vapautuskäskyn samaan aikaan... Tajusin taas masentuneena, että miten paljon menettääkään, kun ei pysty alusta asti treenaamaan osaavassa ohjauksessa.

Rata oli 35 estettä pitkä, mutta pyrittiin aluksi vain esteelle 22. Tehtiin kahdessa osiossa ja ensimmäisessä me päästiin Nipsun kanssa esteelle 13. Pätkissä. Suurin osa ajasta käytettiin tosin esteisiin 4-5 ;) Siinä piti kääntää koira hypyltä n. 180 astetta aalle, mutta Nipsu meni joko aan toisella puolella olevaan putkeen, tai kun käänsin voimakkaammin, tuli aan toiselta puolelta ohi. Tähän sitten yritettiin mua saada tekemään semmoista hyppy-puolivalssi-aa-ohjausta. Samalla olisi pitänyt seurata, että katsooko koira putkea ja mitoittaa ohjauksen voimakkuus sen mukaan. Huhhuh! Ei pelkoakaan, että siihen olisin enää kyennyt, mutta ohjaus saatiin jotenkin pelaamaan.

Toisena kuviona hinkattiin kahta hyppyä, joista ensimmäisellä käännyttiin 180 astetta ja toisellakin melkein. Saatiin varsinkin ensimmäisen hypyn kurvi aivan sairaan hienoksi, kun ohjasin koiranpuoleisella kädellä, mutta käänsin kroppaa ja lähdin ajoissa liikkumaan käännöksen suuntaan. Tämä alkoi tuntuakin jo ihan sujuvalta, kun tarpeeksi monta toistoa tehtiin.

Toisella osiolla päästiinkin sitten sinne 22. esteelle ja jopa pari estettä ohi. Ei tosin ihan koko ratana. Alkua jouduttiin tosin hinkkaamaan taas, kun en taipunutkaan enää tauon jälkeen samaan, mitä oltiin kyllä tehty onnistuneesti jo monta toistoa. Viimeisellä yrityksellä (jonka jälkeen oltaisiin luovutettu ja siirrytty eteenpäin) oikea muuvit vihdoin muistuivat mieleen ja päästiin jatkamaan rataa.

Tästä eteenpäin päästiinkin aika pitkälle ilman suurempia ongelmia. Kontaktien kanssa painiskeltiin jonkin verran, mutta nyt lupaan muuttua niiden suhteen tarkemmaksi :) Yksi putkeenvienti vaihdettiin ulkokautta käännöksi ja takaaleikkaukseksi, kun se ei toisella kertaa onnistunut enää tökäten kuten aluksi tein. Lopussa oli vielä yksi hyppypyöritys, johon olisi oikeastaan pitänyt vaihtaa koko plaani, mutta ajan loppumisen takia jätettiin se teorian asteelle.

Ja siihen käsihämmennykseen... Olen harrastanut agilityä kohta seitsemän vuotta, käynyt todella monen kouluttajan treeneissä, kisannut kolminumeroisen määrän startteja ja katsellut kymmenien ja taas kymmenien eri ohjaajien suorituksia. Ei se tässä lajissa paljon ole, mutta luulisi, että tässä ajassa olisi edes oppinut, että kummalla kädellä koiraa ohjataan...?! Vuosikaudet olen tehnyt valssit ja tiukat kurvit vastaisella kädellä, ja sitten minulle sanotaan perusteluiden kera, että niin ei kuulu tehdä. Taas meni pieni pää pyörälle ja joutuu hauduttelemaan juttuja kerran jos toisenkin. Valmistahan tästä touhusta ei tule varmaan koskaan, mutta pikkuhiljaa olisi kiva löytää se oma juttu, joka ei heittäisi häränpyllyä aina, kun eri kouluttaja neuvoo ihan päinvastaista kuin edellinen. Ehdottoman hyvä juttu eriävissä näkemyksissä on toki se, että ne pakottavat miettimään asioita itse. Se on kuitenkin ainoa tie, jos haluaa joskus tulla paremmaksi. Teemun koulutuksen juttuja tulen taatusti vielä pyörittelemään, kokeilemaan ja harkitsemaan omakseni :)

Ja ei koulutus ollut pelkkää nipottamista (vaikka se toki on rahoille hyödyllisempää vastinetta). Saatiin me kehujakin :) Nipsu hienoudestaan ja minä liikkumisesta. Kannustavaa kuulla, että se seitsemän vuotta näkyy sentään jossain ;)