...täällä touhuillaan lähinnä tämmöisiä.

Hei, mikä mun jalkaan iski?!

Äitiii, Tuittu vei Luun luun!

Mulla onki nääääin telävät hampaat!

Joo, ja puolet niistä heiluu... Maistas tätä, rääpäle!

Alkaa tosiaan tää talvi vähän kyllästyttää. Aina vaan lunta ja pakkasta... Tänään käytiin sentään metsälenkillä, kun kerrankin olin valoisan aikaan kotona. Meni hermot, kun naamaan satoi semmoista jäistä tihkua. Kantapäähän sattui (kenkä painoi viime viikolla), nenä vuosi ja koirat pöllöilivät. Luu tempoi hihnassa minkä kerkesi, ja poltin käämini, kun en meinannut saada kiskomiseen mitään tolkkua. Oikein rentouttava metsälenkki siis... Loppumatkasta vastaan tuli mies koiran kanssa, joka jumitti keskelle polkua. Mies oli väistämässä meitä sivummalle toiselle polulle, mutta koira tönötti siinä hihnanmitan päässä kiskomisyrityksistä huolimatta. En siis mahtunut kiertämäänkään, joten jäätiin mekin paikoillemme tönöttämään. Hetken aikaa siinä tönötettiin ja katsottiin toisiamme. Tyyppi alkoi jo kysellä pennusta, ajatteli vissiin pistää jutuksi, kun lenkin jatkaminenkaan ei oikein onnistunut :D Kiristi tosiaan vähän pipoa ja olin vähällä rueta kettuilemaan, että on se nyt kumma, kun aikuinen mies ei saa yhtä koiraa siirrettyä, mutta tyydyin vaan kysymään, että päästäiskö ohi. Sai se sitten koiransa hilattua vähän sivummalle, ja myöhemmin jo hymyilytti koko juttu.

Että tämmöistä meille kuuluu :D Sisällä ollaan touhuiltu tuttuun tapaan. On tehty lähinnä eteentuloja, sivulletuloja, eteen- ja sivulletuloja sekaisin (käsiavulla ihan hyvin!) ja pelattu noutokapuloilla jos jonkinmoista. Parina viime päivinä on tehty pitämistä niin puisella, metallilla kuin tunnarillakin. Luu kestää hyvin pienen vedon kapulasta, mutta ei vielä sitä, että ottaisin kapulasta kiinni sen ollessa suussa. Kaukot ovat ihan jäässä, kun niistä ei vaan tule namilla ohjaten yhtään mitään. Istu-maahan-istu -vaihtoja Luu sen sijaan tekee ihan hyvin jo käskyillä. Mitä nyt joskus sotkee muihin juttuihin ja tarjoaa maahanmenossa sitkeästi päätä maassa. Hupailujuttuna on treenattu tassujen/läpyjen antoa sekä lelujen keräämistä koriin. Jälkimmäinen sujuu jo aika ammattimaisesti. Ei ehkä vedä vertoja Trkmanin LaBuBi Cleaning Teamille , mutta toisaalta Luu on vasta lapsi. Riittää, että siivoaa lelunsa.

Lievästä tekemättömyydestä huolimatta Luu on ehkä vähän rauhoittunut. Se ei pure enää niin paljon! Se saattaa myös käydä makoilemaan ilman, että se on pitänyt pistää aitaukseen rauhoittumaan :) Tietyt jutut sillä on edelleen, mitä se tykkää toistaa. Ne siis vaihtelevat aina tasaisin väliajoin. Osa on jäänyt pois, ja uusia tulee tilalle. Uusimpia on sänkyyn hyppääminen, argh! Meillä koirat ei saa olla sängyssä, mutta Luu ei tunnu tätä nielevän, vaikka olen poistanut sen sängystä jo n. 150 kertaa. Aluksi ihan nätisti, kun en halunnut, että se alkaa hyppiä hädissään liukkaalle lattialle, kun bongaan sen sängystä. Oli muuten turha pelko... Niska-persote ja rumat sanatkin on siis otettu käyttöön, tuloksetta. Toinen raivostuttava tapa on tiskikoneen ja keittiönkaappien vimmattu raapiminen. Onpahan tullut todistettua, että Kvikin kalvopintaiset ovet kestävät ainakin koiranpennun terävät kynnet ;) Lauantaina laitoin ryijymaton takaisin lattialle sitten joulukuun. Sitäkin on huippua kaivaa ja syödä. Mutta on siinä myös ihana makoilla ja piehtaroida :) Tuittukin rakastaa tuota mattoa ja oli silminnähden onnellinen, kun sai sen takaisin :)

Sisäsiisteyskin etenee. Luu oli tuossa melkein pari viikkoa pissaamatta kertaakaan sisälle, mutta sen jälkeen on sattunut taas muutama vahinko. Niiltäkin on aika helppo välttyä, kunhan en laiskottele enkä vitkastele uloslähdön suhteen yhtään. Työpäivät Luu pärjää hienosti 4-5 ulkoilulla. Vapaapäivinä pitää käydä useammin, kun pennun tulee touhuiltuakin enemmän minun ollessani kotona.

Ehkä siitä vielä iso tulee! Tai edes aikuinen.