Luu oli tänään aika hyvä agilitykoira! Tehtiin samaa rataa kuin viimeksi. Nyt päästiin se loppuunkin, vaikka pääasiassa keskityttiin samaan alkupätkään kuin viimeksi.

Lähtöjä hinkutettiin jonkun verran ja palkkailinkin. Saan kyllä syyttää ihan itseäni siitä, että olen päästänyt ne noin huonoiksi! Joskus kriteerinä oli se, että istuu ryhdikkäänä, nyt on pitänyt helpottaa kriteeriä edes siihen, että ei hilaudu eteenpäin... No, pitää vaan treenata ja pysyä tiukkana.

Nyt se alun tyrkkäisyvalssi onnistui paremmin. Oisko kerran tippunut rima. Ja kerran Luu yritti taas oikoa. Kun jäin paikoilleni seisomaan, se kävi hyppäämässä hypyn :D Eli taisi kuitenkin ymmärtää, mitä olisi ollut tarkoitus tehdä. Putken jälkeisille hypyille ehdin nyt jotenkin paljon paremmin ja ne sujuivat hyvin, kun muistin katsoa koiraa (!!!) ja viedä rauhassa. Keppien jälkeen meni kerran suoraan edessä olevaan putkeen, kun ajoitus ei ollut kohdillaan.

Se vaikea kuviokin meni helpommin kuin viimeksi. Ekalla kertaa meni yksi hyppy väärältä puolen, ja kerran hosuin itse pyörityksessä. Muuten oikein kivasti. Tässä pysyivät kaikki rimatkin.

Sitten päästiin jo loppuradalle. Sen alussa oli kaksi takaakierto-päällejuoksua kahdella rinnakkaisella hypyllä ja linjasta takana olevalla pussilla. Luulin tietenkin, että jäädään hinkkaamaan niitä loppuviikoksi, mutta ne onnistuivat kerrasta...! Ei MITÄÄN ongelmaa. No, toisella yrityksellä tippui toka rima, mutta seuraava taas hyvin. Ei tullut edes kiire :)

Kerran mentiin joku about 15 esteen pätkä nollana. Se piti toki lopettaa vinoon puomin alastuloon... Saan Luun tulemaan suoraan tasan tarkkaan vaan vedättämällä ihan sikana. Syvältä.

Puomin jälkeen oli vähän haastava melkein suora putkeen meno kahden hypyn kautta. Ulkokautta ei mahtunut vetämään, kun tuli hallin seinä vastaan, ja sisäkautta oli aika mahdoton työntää. Tässä sitten lintsattiin ja otin enemmän etumatkaa. Rata loppui aalle, jossa pysyi kiltisti, vaikka ohjasin hypylle, käskyn kera :)

Lopussa oli vielä aikaa, joten tehtiin puomia. Sekä alastuloa sivusta että koko puomia. Vapautus namikipolle. Ei mee silläkään suoraan :( Miten se voi olla noin sitkeä tuon asian kanssa?! No, suurin osa tais olla ok, ja loputkin korjasi, mutta on se vaan vaikeeta.

Ennen jäähkälenkkiä vähän tokoa. Tehtiin ensin pientä seuraamispätkää ja muutama kauko, että hengitys tasaantuu. Sitten tunnaria. 12 kapulaa jonossa, välit viitisen senttiä. Oma oli tokavika ja otti vikan. Moitin ja vein väärän takaisin. Otti sen uudestaan. Ja vein takaisin. Ja otti uudestaan... Tämä toistui kolme tai neljä kertaa. Lopulta meni kapuloille jo vähän väistellen (mutta otti silti sen viereisen...), mutta ennen kuin löi hanskat tiskiin, myöntyi kuitenkin haistelemaan vähän tarkemmin ja valitsemaan sen oman. Tästä superpalkka. Otettiin vielä pari kertaa uudella kapulalla. Oli selvästi varovainen, ekalla kertaa jopa vilkaisi kapuloilla mua, mutta otti molemmilla oman. Näistäkin vauhtipalkat.

Myös Tuittu tunaroi. Ekalla kertaa nosteli vääriä ja yritti tuodakin pari kertaa. Tokalla nosti vaan oman, mutta epäröi tuonnissa.

Täältä löytyy lisää kuvia eilisistä tokotreeneistä. Kiitos Lealle!

Luu menee... kieli keskellä suuta vai kieltä näyttäen?



Luu tulee.



Jaa että keskity kunnolla...?! Älä ny naurata!!!



On tää treenaaminen ihan kivaa.