Tänään olikin sitten semmoiset agilitytreenit from hell, Nipsun kanssa. Joskus ei vaan suju, niin sitten ei suju. Turhaudun omaan mokailuun (ja joskus vähän Nipsun tempauksiin), ja sitten ei ainakaan mistään tule mitään.

Kati veti treenit, teemana oli rääkki ja sitä edusti rata, jossa sai pinkoa. Suoraa putkea juostiin useampikin kerta edestakaisin. Radalla oli 27 estettä ja ehdittiin tehdä kaksi kierrosta, mutta todellakaan ei tehty yhtään nollaa. Ihan hyviä pätkiä kyllä, ei siinä mitään... Mutta eipä niillä pätkillä pitkälle pötkitä ;)

Ensimmäinen töksähdys tuli esteellä nro 4. Yritin tehdä ensin saksalaisella, mutta en saanut sitä kohdilleen. Olisi ollut kyllä ihan hyvä, mutta kun tuntui niin hankalalta, vaihdettiin pakkovalssiin. Se tuntuikin paljon paremmalta.

Monelle muullekin vaikea kohta oli sitten pyöritys hypylle, josta piti päästä miljoonaa koiran edelle ohjaamaan suoran putken jälkeinen takaakierto. Siinä mäkin lähdin herkästi kääntämään hartialinjaa väärään suuntaan, mutta kun malttoi vaan pyörittää, se sujui ihan hyvin. Pekka teki tähän semmoisen hyvän "ruotsalais-norjalaisen", joka jäi multa testaamatta, mutta pitää laittaa takataskuun! Takaakierrosta myöhästyin vaan pari kertaa. Ja kerran luisti jalka anta suunnanvaihdoksessa...

Suoran putken jälkeen piti tehdä poispäinkäännös aika ahtaassa paikassa. Maltilla siitäkin selvittiin, mutta ei selvitty sähläämättä siinäkin ;) Tästä eteenpäin loppurata olikin vielä enemmän säätämistä, kun alettiin molemmat väsyä. Keppien jälkeen oli helppo, mutta vaikea takaakerto, jossa Nipsu levisi ihan hulluna ja tuli seuraavasta hypystä ohi. Tätä ei saatu hyväksi ollenkaan, vaikka ekalla kierroksella se oli kerran onnistunutkin.

Pöytä mentiin radalla kahteen kertaan. Se oli vähän hakusessa ja jouduin kovasti saattamaan. Lisäksi Nipsu(KIN!) teki pöydälle 2on 2offia, mutta sen oli pakko olla pöydän vika, kun sekä Olli, Spot että Ama tekivät ihan saman! Ollaan pöytää jopa joitain kertoja treenattu, mutta ei vaan pysy pienessä muistissa. Pöydältä ekalla kierroksella putkeen (meni ainakin kerran puomille) ja tokalla puomille (meni pari kertaa putkeen). Puomille mennessä ei voinut luottaa pelkkään erotteluun, vaan piti ainakin olla itse paikallaan kutsumassa.

Loppua puomin jälkeen ei ehditty kokeilla kuin paristi. Eikä sekään oikein sujunut :D

Oisin voinut koota yhtä pitkän videon hyvistä pätkistä, mutta mennään nyt tällä kertaa fiiliksen mukaan...

Lopuksi tein muutaman kerran pöytää ja alkoi senkin imu taas toimia. Pitäisi varmaan pitää se paremmassa muistissa kesän kisojen varalta...

Ennen treenejä ehdittiin tehdä Luun kanssa päivän toinen lyhyt tokosetti, kun Nipsu oli myöhässä. Noudot ja kaukot muotoituvat suunnittelemattomien treenien teemaksi.

Ohjatun merkkiä ja palautusta, eli heitin/vein yhden kapulan jompaan kumpaan suuntaan, jonka sai hakea merkin kautta. Merkit ihan hyviä, johtui varmaan uudesta hienosta merkistä ;) Vasemmalta toi ensin vähän vinoon, mutta lopuksi onnistui sekin. Loppuun pari palkkausta pelkästä merkistä.

Tunnari. Enemmän kapuloita riveissä, tiheähköt (ehkä n. 3 cm) välit. En mennyt vahtimaan, mutta yritin katsoa tarkkaan. En kuitenkaan ollut varma, nostiko oman vai viereisen. Eteentullessa sitten selvisi, että oli ottanut molemmat. Hupsista, ekaa kertaa kävi Luulle noin. Luulen, että oli aika vahinko. Uusinnalla tarkisteli tosi huolellisesti ja nosti tosi huolellisesti oman. Molemmat palautukset ravilla...

Metallin nostoja ja palautuksia. Oli taas inhaa ja räkäisi kapulan muutaman kerran. Ei myöskään tullut kerrasta kunnolla eteentuloon, vaan jouduttiin korjailemaan.

Kaukojen tekniikkaa sitten, yllättäen. Ei ollut muuttunu aamusta miksikään ;) Ärsyttävästi vaan ei oikein meinannut malttaa keskittyä, kun oli kuumissaan ja kaverit lähti vierestä lenkille. Kaukohäiriöitäkin pitäis niin tehdä, mutta on ollut tässäkin liikkeessä vähän muita prioriteetteja...

Loppulenkki tehtiin metsässä. Luu pääsi juoksemaan Inton kanssa. Niillä oli kyllä kaksin ihan omat kuvionsa. Luun hyvä kaveri Kinakin jäi ihan kolmanneksi pyöräksi, mutta kyllä bordercollien paras kaveri on toinen bordercollie, ei siitä mihinkään pääse. Jotain sielujen sympatiaa ja ihan oma ajatusmaailmansa niillä vaan on. Nipsu köpötteli tapansa mukaan jaloissa (näppärää, kun sitä ei tarvitse pitää jäähkälenkilläkään kiinni), mutta Tuittukin innostui vähän omille retkilleen. Juuri kun olin päässyt sanomasta, että sen lenkkeily on nykyään semmoista perässä hiihtelyä, niin bongasimme sen kiipeilemästä korkean kallion päällä. Yritin käskyttää sitä laskeutumaan alas varovasti, mutta sieltä se tuli suorinta reittiä (ja ketterästi!) alas. Epäilimme, että tämän täytyi olla Tuitun ja Svanten yhteinen juoni, sillä kaikkien huomion kiinnittyessä kiipeilysankari Tuittuun, Svante pääsi livahtamaan salaa ihanaan kuraojaan :D Veteraaniosasto <3