Joulu alkoi taas perinteisellä pitkällä koiralenkillä Katin kanssa. Tällä kertaa sää suosi mitä parhaimmalla tavalla ja saimme samoilla ihanassa pakkassäässä lähes koskemattomassa hangessa. (Melkein eksymisen lisäksi) umpihanki aiheutti sen, että reilun parin tunnin reippailu tuntui jo aika kivasti jaloissa. Lenkin jälkeen olikin aika luksusta mennä nauttimaan pihasaunan lämmöstä ja valmistautua ahtamaan joulupöydän herkullisia antimia :) Koiralauman nuorin ja vanhin saivat jättää lenkin väliin, joten mukaan pääsivät Tuittu, Svante, Ansa ja Into. Ansa kävi kerran vähän Tuitun päälle, mutta muuten meni ihan kivasti... Mietittiin matkalla taas joululenkkien kokoonpanoja. Viime vuonna lenkillä oli sama porukka, mutta muusta viimevuotisesta laumastahan Elvis on siirtynyt sinne, missä joulut ovat aina valkoisia. Eipä sitäkään vuosi sitten osannut aavistaa, että iso musta on poissa ja tilalle on tullut pieni mustavalkoinen ja terävähampainen. Ensi vuonna lenkkikin lienee vauhdikkaampi, kun Luu pääsee mukaan ja Into saa todennäköisen juoksukaverin. Svantesta ja Tuitusta ei tällä kertaa irronnut iloa, vaikka Into innokkaasti yrittikin.

Ihana Into Innokas

Äly ja Väläys <3

Pihassa Into opetti Luulle pallonpeluuta.

Oivankin häntä vaan heiluu :)

Luu otti joulujutut aika coolisti. Vieraiden läsnäollessa se käyttäytyi kuin pieni enkeli (mitä nyt kävi pöllimässä enkeleitä joulukuusesta) ja lähinnä nukkui tai söpöili nätisti rapsuteltavana.

Me jäätiin Katille yöksi, ja kun muut olivat lähteneet, Luu palasi välittömästi normaalitilaan ja juoksi ympäri kämppää kuin Pacman konsanaan. Tiedättehän, suu käy tasaiseen tahtiin ja jos jotain osuu tielle, niin harmi. Joulukuusi pysyi sentään pystyssä, vaikka alusmattokin ehti saada vähän kyytiä.

Joulunakin ruoka piti ansaita, joten treenisessiot pidettiin juhlinnasta huolimatta. Jos tuntee meidän suvustamme vain Katin ja minut, voi olla vaikea uskoa, mutta meidän suvun joulu ei ole sieltä hiljaisemmasta ja rauhallisimmasta päästä. Pentu pystyi kyllä keskittymään superhyvin kaikesta hässäkästä huolimatta. Tehtiin sivullaistumista, yhden askeleen seuraamista, eteentuloja ja metallin nostoa, ja Luu teki kaiken ihan tosi söpösti. Kuinka voikaan pieni koira olla niin tosissaan ja onnessaan <3