Aloin yskiä maanantai-iltana. Tiistaiaamuna oli muutenkin kipeähkö olo ja päivällä nousi kuume. Siinä sitten maattiinkin kolme päivää yli 38 asteen kuumeessa. Yöksi kuume sentään laski, mutta seuraavana päivänä nousi aina uudestaan. Tänään perjantaina on ollut ensimmäinen kuumeeton päivä ja ensimmäinen päivä neljään vuorokauteen, kun jaksan tehdä yhtään mitään muuta kuin maata. Kolmena päivänä koirat pääsivät vain minimaalisille pissa"lenkeille" lähimpään pusikkoon (onneksi tässä on semmoisia ihan talon takana!), tai oikein hyvän hetken sattuessa jopa 10 minuutin "kävelylle" seuraavaksi lähimpään pusikkoon. Kerran aamulla, kerran päivällä ja kerran illalla... Treeneistä ei luonnollisesti ollut tietoakaan. Vielä eilen luulin, että saan unohtaa koko karsintakokeen, kun tauti tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, mutta helpotus tuli sitten viime tingassa.

Olo on ollut tänäänkin lievästi sanoen voipunut, mutta käytiin jopa ihan metsälenkillä. Ajoin autolla metsänreunaan ja käytin reilun tunnin lenkkiin, johon kuluisi normaalisti maksimissaan puoli tuntia. En tiedä, helpottiko se fyysistä oloa (ei tosin tuolla ylivarovaisella "liikunnalla" pahentanutkaan!), mutta päälle se teki ihmeitä! Metsälenkit ovat normaalisti arkea, mutta kolmen päivän pakkotauon jälkeen se tuntui suorastaan luksukselta. Mieli tuulettui. Ihanaa!

Illemmalla oli sitten ihan pakko raahautua treenaamaan. Se pisti vähän puhalluttamaan, mutta pienen levon jälkeen olo on ollut sen jälkeen entistä ehompi :) Luu ei ole koskaan hyvä taukojen jälkeen, vaan jotenkin löysä ja puolitehoinen. Oli siis ihan pakko päästä tekemään sen kanssa edes jotain ennen koetta, vaikka en tiedä, paljonko tämä yksi treeni auttaa.

Seuraamisesta tehtiin lyhyesti kaikki jutut läpi. Vähän painoi ja oli levoton, mutta suht kiva asenne. Eteen valumisen korjasi kivasti pienillä huomautuksilla. Askeleet tein rempseästi heti alkuun, oli ok!

Idaria (ilman merkkejä) ylipitkänä. M-s-i-i-s-m-i-s, ainakin suunnilleen. Palkkasin tokan seisomisen namilla. Kaikki oikein!

Luoksetuloa. Ensin loppua maasta sivulle. Ekan tuli huonosti ja törmäsikin, sitten ok. Stopin kanssa väännettiin, ilman parannusta. Teki hyvin vain silloin, kun lähdin juoksemaan vastaan käskyn jälkeen... Ja tätä en jaksanut tehdä montaa kertaa :D Tässä oli just semmoinen ärsyttävän löysä, ei antanut kaikkeaan. Stopit on muutenkin olleet huonoja, mutta kokonaisuudessaankin.

Ruudusta palkka merkistä ja kerran ruutuun (ei nauhoja). Hyvin molemmat! Merkille mennessä saattoi kyllä luulla tekevänsä ohjattua, kun kapulat oli valmiina. Ei siis ennakoinut yhtään ruutua...

Sitten ohjattua samalta merkiltä ja vapautus leluun ennen oikean nostoa. Ihan ok.

Sitten vasen palautukseen asti. Vähän plääh tämäkin. Ensin lähti ruutuun (!), sitten vielä koukkasi ruudun suuntaan, nosti rumasti ja palautti vähän epämääräiseen asentoon. Uusinnalla vähän parempi.

Tunnarissa meni ekalla oman ohi, aloitti kyllä hyvin. Kutsuin pois. Seuraavalla nappasi melkein ekan suuhun, mutta nosti siitä viereisen eli oikean. Sen jälkeen vielä pari toistoa moitteetta :) Omissa treeneissä vasemmalta aloittaminen alkaa olla hanskassa, aina ei vaan muistu nenä mukaan...

Vielä kaukoja. Aluksi tuli muutama ihan hassu virhe. Ja multakin nuhaisesta äänestä johtuen yksi käsky ihan oudolla sävyllä, toivottavasti ei käy kokeessa noin :D Sitten alkoi sujua paremmin.

Olisi ehkä pitänyt viritellä treeniin jotain kuuntelujuttuja ja kikkoja, joilla saada Luu herätettyä, mutta nyt ei vaan energia riittänyt semmoiseen. Näillä mennään.