Nyt on kiertue vedetty kunnialla läpi. Yksi paikkakunta, kolme näytöstä :) Lauantaina vedettiin yksi setti ja sunnuntaina kaksi.

Ennen lauantain showta ehdittiin nopeasti vielä kokeilla muutamaa juttua siinä kehää rakennellessa. Päädyttiin vaihtamaan Luun ja Inton hommat päikseen luoksetulon ja ruudun suhteen, luoksetulo kun oli perjantaina Luulle vaikea ja ruudun merkki taas Intolle. Näin päin ne menivät paremmin.

Näytöksen alussa kuuluttaja kertoi lajista yleisesti ja meidän oli tosiaan tarkoitus kierrättää koiria liikkurin ympäri. Taito taisi olla ainut, joka kiersi kerran liikkurin, muut näkivät vain merkkejä :) Sitten koirat esiteltiin yksitellen ja samalla näytettiin jotain temppuja. Luu peruutteli, kieri, pyöri, moikkaili ym. Eipä se mitään näyttäviä temppuja osaa, mutta saatiin aika kulumaan.

Aluksi Kati ja Taito näyttivät jotain "pentutreenejä", seuruuta, vauhtiluoksetuloa ja vauhtinoutoa.

Sitten isommat koirat tekivät kolmistaan seuruuta. Tämä meni ihan hyvin, tosin Luu olisi voinut olla skarpimpi. Peruutuksen teki kunnolla vasta kolmannessa näytöksessä. Triplaseuraamisen jälkeen Zen teki yksin vielä häiriöseuraamista.

Idari tehtiin Luun ja Inton voimin vastakkain, niin että keskellä laitettiin ne maahan vierekkäin. Lauantain näytöksessä tässä sattui jotain outoa. Näin sivusilmällä, että Luu meni maahan, mutta yhtäkkiä se olikin taas vieressäni. Hetken vaan kävelin ja mietin, mitä teen, mutta kierrettiin sitten takaisin ja tehtiin maahanmeno uudestaan Katin jo odottaessa Inton vieressä. Ainakin yleisö näki, että virheitä näillekin sattuu. Sunnuntain näytöksissä idari sujui sitten ihan oikein.

Kaukoja tehtiin kaikki kolme niin, että ohjaajat seisoivat selät vastakkain keskellä ja koirat olivat n. kymmenen metrin päässä. Tässäkin sählättiin lauantaina, kun jäätiin Katin ja Katjan kanssa kyttäämään toisiamme, että koska sanotaan eka käsky. Siinä sitten sujuvasti kaikki koirat tekivät ekan vaihdon jotenkin väärin :D Luu ei tainnut nousta ollenkaan, jos oikein muistan. Siitä jatkui paremmin ja loppuliike meni hyvin. Samoin sunnuntain näytöksissä kaikki tekivät kaikki vaihdot ekoista käskyistä. Luulla kesti tekniikkakin ihan kivasti, vasen takatassu saattoi liikkua. Tästä tuli hyvä häiriötreeniaihe jatkoonkin, Luu ainakin tuntui skarppaavan, kun joutui ihan tosisaan keskittymään minuun.

Tässä välissä Into ja Zen tekivät sen luoksetulon. Koirat kutsuttiin lävistäjiä pitkin ristiin ja käskytettiin vuorotellen.

Sitten oli vuorossa Luun ja Zenin ruutu. Merkille ne menivät lauantain ja sunnuntain tokassa näytöksessä tosi hienosti ihan yhtä aikaa. Videolle tulleessa otoksessa harmillisesti Luu varasti liikkurin käskystä, joten ajoitukseen tuli pieni kauneusvirhe... Lauantain näytöksessä Luu lukkiutui ruudussa maatessaan Intoon ja jouduin antamaan kaksi seuraa-käskyä, mur. Muuten tämäkin meni hyvin.

Ohjattu tehtiin Luun ja Inton kanssa vastakkain samoille kapuloille. Haettiin vasen joka kerta. Merkit oli aika huonoja. Luu jähmeili jostain syystä tosi paljon ja jouduin antamaan sille lisäkäskynkin. Lauantaina se jumitti sivulla johonkin väärään merkkiin ja oli sinne lähdössäkin. Sain pysäytettyä ja korjattua oikealle merkille onneksi helposti. Itse nouto näytti kyllä hienolta, kun molemmat nostivat kapulat takaa peilikuvana ja luovuttivat eteen. Ajoituskin osui hyvin kohdilleen.

Loppuun Zen teki vielä tunnarin ihmishäiriöllä. Hyvin sujui sekin ja aiheutti yleisössä ihastusta.

Agilitynäytöksessä oli helppo (joskin yhdestä kohtaa eräille bordercollie-rotuisille aika ahdas) kymmenen esteen rata. Nipsun kanssa se oli meille semmoinen hyvän mielen treeni. Kolme nollaa ja kaupan päälle yleisön huikeat kannustukset :) Ilmeisesti Nipsun karvainen ja suloinen olemus yhdistettynä yllättävään raivokkuuteen herätti yleisön sympatiat ja kuulin ihastuneita huokauksia radalle asti.

Luun kanssa onnistuttiin tuollakin pätkällä tekemään virheitä. Lauantaina se oikoi kepeillä yhden välin ja ohitti loppusuoran vikana esteenä olleen renkaan. Sunnuntain ekassa näytöksessä sekä Into että Luu irtosivat yhdelle ylimääräiselle hypylle, joka kyllä olikin hyvin tyrkyllä. Näytöksen jälkeen olikin pakko kokeilla sitä kohtaa ja päädyin tekemään sen leijeröimällä yhden hypyn. Ylimääräisellä harjoituskierroksella sattui sitten kaikkea muutakin, rimoja lensi ja Luu kaahotti ohi loppusuorasta. Mutta viimeisessä näytöksessä tehtiin sen kanssakin nollarata! Elämän pieniä suuria iloja! :)

Lauantaina loppusuoran alussa ollut pussi oli aika pahassa kulmassa pituudelta tullessa. Katsottiin sitä Katin kanssa jo tutustuessa, mutta aateltiin vaan yrittää ottaa varovaisesti. En uskaltanut vedättää siinä yhtään ja jäin vaan katsomaan, kun Luu kampesi itsensä pussiin sisään. Ei käynyt mitään, mutta näytti se vähän hurjalta. Illalla sitten saatiin lukea Facebookista järkyttäviä ja pysäyttäviä uutisia junnujen EO:sta, jossa italialainen mali oli kuollut kesken radan taitettuaan niskansa putkessa :( Jäi vielä epäselväksi, mitä siellä tarkalleen oli tapahtunut, mutta tuli heti tuo pussi mieleen. Seuraavana päivänä Katin kanssa pyydettiinkin, että muutetaan rataa niin, että pussiin tullaan suoraa linjaa. Tuommoisen nopean ja reikäpäisen koiran kanssa on kyllä ohjaajalla (ja jossain tapauksissa kisajärjestäjillä) hurja vastuu huolehtia, että rata on niille turvallinen. Onnettomuuksia voi toki sattua missä ja miten vaan, koira voi tehdä virhearvionnin, liukastua tms. Kammottava olo vieläkin nuoren italialaisohjaajan ja koiransa puolesta, kenenkään ei ikinä pitäisi joutua kokemaan mitään tuollaista :(

Lukuunottomatta mieltä painavia suru-uutisia viikonloppu oli oikein onnistunut ja kiva kokemus. Saimme koirille (ja itsellemme!) loistavaa häiriötreeniä ja hyviä treeninaiheita jatkoon. Opin taas Luustakin jotain. Lauantaina annoin sen huidella aika vapaasti liikkeiden väleissä ja tulla aloituksiin miten sattuu. Lauantaina se oli kovin keskittymätön ja meni aloituksissa kyylämoodiin. Sunnuntaina päätin pitää sen enemmän hallinnassa, vein aloituksiin käskyn alla ja pidin muutenkin paremmin kontrollissa. Ja sunnuntaina se oli paljon parempi! Ei mennyt niin kyyläksi ja keskittyi paremmin. Voi olla, että muutkin tekijät (esim. toinen päivä samaa ohjelmaa) vaikuttivat, mutta eiköhän me kuri ja nuhde -linjalla jatketa ;)

Keuruu ei ole mikään miljoonakaupunki, mutta pientä näytöstämme oli saapunut katsomaan yllättävän iso yleisöjoukko! Näytökset pidettiin urheilukentällä, joka oli vähän sivussa varsinaisesta markkina-alueesta ja muiden esiintyjien lavasta. Harva siis eksyi sinne ihan vahingossa. Lauantaina reilu katsomo oli ihan täynnä, sunnuntain molemmissa näytöksissäkin melkein. Ihmiset taputtivat, huokailivat ihastuneesti, nauroivat ja joku taisi vislaillakin välillä. Keuruun seudun kennelkerholla oli markkinoilla oma osasto, jossa ihmiset olivat kuulemma käyneet kiittelemässä hienosta näytöksestä. Kaiken kakkakeskustelun ja koiravihan keskellä on aina plussaa, jos saa esitettyä koiraharrastuksia positiivisessa valossa :) Tuolla tuskin kukaan valitti siitä, että koirat ovat herranjumala vapaana urheilukentällä! ;)

Tässä videokooste sunnuntain ensimmäisestä näytöksestä!